-verkkolehtiAsiassa oli kyse tekijänoikeusrikkomuksesta.
E ja H vaativat, että raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja heihin kohdistettu syyte hylätään. Lisäksi he vaativat, että heidät vapautetaan menettämisseuraamuksesta ja velvollisuudesta suorittaa vahingonkorvausta tai että vahingonkorvausta ainakin alennetaan. Valitukseen ei vastattu.
Vastaajat toimittivat hovioikeudelle valitusajan jälkeen 2.7.1987 kirjelmän liitteineen. Hovioikeus ei ottanut kirjelmää huomioon, koska siihen ei ollut esitetty oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua erityistä syytä.
Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. Hovioikeus totesi selvennyksenä raastuvanoikeuden päätökseen, että kyseessä olleen taideteoksen alkuperäiskappaleen oli tehnyt kuvanveistäjä Torsten Karl Gustav Nylund.
VAASAN RAASTUVANOIKEUDEN PÄÄTÖS 21.5.1987 R 87/115/2
Raastuvanoikeus katsoi, että E ja H olivat vuonna 1986 Vaasassa törkeästä varomattomuudesta rikkoneet tekijänoikeuslaissa tekijänoikeuden suojaksi annettuja säännöksiä siten. E oli valmistanut lähes 200 kpl kuvanveistäjä Torsten Nylundin aikoinaan tekemän reliefi-taideteoksen kanssa olennaisesti yhdenmukaista kohokuvaa. E ja H olivat saattaneet kohokuvia yleisön saataville, myymällä niitä edelleen vähittäismyyntiä varten. E:n valmistamien kohokuvien ei voitu katsoa muodostaneet uutta omaperäistä ja itsenäistä teosta, vaan niitä oli pidettävä Karl Nylundin valmistaman taideteoksen jäljennöskappaleina. Vastaajat oli katsottava syyllistyneen törkeään varomattomuuteen, kun he olivat laiminlyöneet varmistumisen käyttämänsä mallin alkuperästä.
Raastuvanoikeus tuomitsi E:n ja H:n tekijänoikeusrikkomuksesta ja määräsi kummallekin 20 päiväsakkoa 400 markkaa. Raastuvanoikeus määräsi E:ltä takavarikoidut kaksi muottia valtiolle menetetyiksi. Alkuperäinen taideteos oli luovutettava takaisin K:lle. Raastuvanoikeus velvoitti E:n ja H:n yhteisvastuullisesti korvaamaan K:lle ja D:lle hyvityksenä kohtuulliseksi katsotut 3000 markkaa myydystä tavarasta sekä henkisestä kärsimyksestä ja haitasta oikeuden kohtuulliseksi harkitsemat 2000 markkaa. Lisäksi oikeus määräsi oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1500 markkaa.
(HM)