Ratkaisun teksti on skannattu. Tietokantaan 28.9.2004/phh
ASIA
Tekijänoikeutta koskeva riita
VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA
J on toistaen raastuvanoikeuden päätöksessä selostetun kanteensa vaatinut, että raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja kanne hyväksytään sekä että Suomalainen Lääkäriseura Duodecim r.y. velvoitetaan suorittamaan J:n oikeudenkäyntikulut myös hovioikeudessa laillisine korkoineen.
VASTAUS
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim r.y. on vastannut valitukseen ja vaatinut korvausta vastauskuluista korkoineen.
LISÄKIRJELMÄ
Ji on .9.3.1988 ja 23.3.1988 toimittanut hovioikeuteen lisäkirjelmät liitteineen.
HOVIOIKEUDEN RATKAISU
Käsittelyratkaisu:
J:n mainitut lisäkirjelmät on toimitettu hovioikeuteen määräajan jälkeen eikä niiden huomioon ottamiseen ole ilmennyt erityistä syytä. Sen vuoksi lisäkirjelmät liitteineen jätetään huomiotta.
Pääasiaratkaisu:
Asiassa on jäänyt selvittämättä, että raastuvanoikeuden päätöksessä kerrottua kirjoitusta olisi muutettu olennaisesti tekijöiden oikeutta loukkaavalla tavalla. Tällä ja muutoin raastuvanoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoo ettei ole syytä raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen.
Tuomiolauselma:
Raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
J velvoitetaan suorittamaan Suomalainen Lääkäriseura Duodecim r.y.:lle korvaukseksi vastauskuluista tuhat,(1.000) markkaa kuudentoista (16) prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.
HELSINGIN RAASTUVANOIKEUDEN PÄÄTÖS 11.1.1988 § 42 S 87/921
ASIA:
Tekijänoikeudellinen oikaisu ja vahingonkorvauskanne
ASIANOSAISET:
Kantaja: J
Vastaaja: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim r.y.
PÄÄTÖS
Raastuvanoikeus on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen ilmi, että sitten kun vastaaja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim r.y. numerossaan 18/1985 sivulla 33-40 oli julkaissut kantajan yhdessä erään toisen henkilön kanssa laatiman kirjoituksen otsikolla ”Kryptosporidioosi”, jossa Suomen lääkärikunnalle ensi kerran esiteltiin Cryptosporidium -niminen alkueläin ja sen aiheuttama suolistoinfektio (gastroenteriitti) kryptosporidioosi, jonka kirjoituksen laatijat vastikään ensimmäisinä olivat havainneet verraten yleiseksi ja poikkeuksellisen vakavaksi torjuntarajoitteisissa potilaissa, vastaaja oli kantajan hyväksymään tekstiin häntä kuulematta tehnyt kaksi olennaista muutosta eli muuttanut kantajan käyttämän saran ”torjuntarajoitteinen” ainakin 16 kohdassa sanaksi ”immuunirajoitteinen” sekä lisännyt kantajan käyttämän sanan ”gnotobioottinen” selitykseksi sulkeisiin merkityn saran ”mikrobiton”.
18.3.1987 tiedoksiannetuin haastein vireille pannussa kanteessaan J on katsonut, että sanavalinta ”immuunirajoitteinen” on saattanut hänen suomen kielen tajunsa naurunalaiseksi, ja pitänyt mahdottomana, että hänen nimissään kirjoitetaan sellaista mitä joku toinen haluaa tarkoittaa. Sanan ”mikrobiton” osalta kantaja on huomauttanut, ettei kysymyksessä ollut yksinomaan ”väärä suomennos”, vaan kysymyksessä oleva sana oli muuttanut kirjoituksen koko ajatuksen päälaelleen. Näin ollen kantaja on kanteessaan ollut sitä mieltä, että vastaajan olisi kantajan oikeuden turvaamiseksi tullut palauttaa tilanne ennalleen myöntämällä tehdyn virheen ja esittämällä anteeksipyynnön.
Kun vastaaja ei ole kantajan vaatimuksiin suostunut, kantaja on kanteessaan vaatinut raastuvanoikeutta toteamaan ja vahvistamaan vastaajan toimineen oikeudettomasti ja tekijänoikeuslain vastaisesti sekä velvoittamaan kantajan Julkaisemaan lehdessään asianmukaisen oikaisun ja selostuksen ynnä julkaisemaan ne myös Suomen Lääkärilehti -nimisessä aikakausilehdessä, sekä velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajalle aiheutuneen henkisen haitan ja taloudellisen vahingon yhteensä 100.000 markalla laillisine korkoineen ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Vastaaja on kiistänyt kanteen perusteettomana ja huomauttanut, että kantaja oli aikaisemminkin kirjoittanut Duodecim-aikakauskirjaan ollen siten tietoinen niistä ohjeista, jotka sisältävät muun muassa suomenkielisen terminologian. Vastaaja on myös viitannut siihen, ettei lehteen juurikaan tullut sellaisia kirjoituksia, jotka julkaistiin muutoksitta. Vastaaja on lisäksi huomauttanut, että kantaja oli kirjeellään.24.9.1986 kieltänyt vastaajaa julkaisemasta mitään puheena olevaan asiaan liittyvää tekstiä, mikä vastaajan mielestä oli ristiriidassa kanteessa esitettyjen vaatimusten kanssa.
Vastineen johdosta kantaja on viitannut asiassa käytyyn kirjeenvaihtoon ja huomauttanut, että edellä mainitussa kirjeessä tehty ilmoitus julkaisukiellosta oli tarkoitettu vain lykkääväksi ilmoitukseksi.
Jutussa esitetty asiakirja-aineisto osoittaa, että asiassa on käyty varsin laaja kirjeenvaihto asianosaisten välillä ja että sopimukseen pääsy kumpaakin osapuolta tyydyttävästä menettelystä on ollut toteutumaisillaan, mutta kariutunut raastuvanoikeuden mielestä toisarvoisista seikoista johtuen.
Raastuvanoikeus toteaa, että vastaaja on kantajan asiamiehelle 22.9.1986 lähettämässään kirjeessä ilmoittanut, että kantajan vastine julkaistaan muuttamattomana ensimmäisessä mahdollisessa aikakausikirjan numerossa, minkä lisäksi ”toimitus valittaa tapahtunutta”.
Tämä tarjous ei kuitenkaan ole tyydyttänyt kantajaa, vaan asiassa on sen jälkeen käyty sanallista ja sanonnallista kiistelyä siitä, miten oikaisu, jota vastaaja ei ole kieltäytynyt tekemästä, tulisi kantajaa tyydyttävästi suorittaa; jolla tuloksettomattomalla ja sinänsä merkityksettömällä väittelyllä raastuvanoikeuden mielestä ei ole muuta vaikutusta ratkaisun kannalta kuin että se osoittaa, ettei vastaajan voida riidanalaisella menettelyllään katsoa syyllistyneen tekijänoikeuslain säännösten vastaiseen menettelyyn tai muuhunkaan kantajaa oikeudellisesti loukkaavaan tekoon.
Sen vuoksi raastuvanoikeus harkitsee oikeaksi hylätä kanteen ja velvoittaa kantajan kuudellatuhannella (6000) markalla korvaamaan vastaajan Suomalainen Lääkäriseura Duodecim r.y:n oikeudenkäyntikulut jutussa.