Lohja Parma Engineering LPE Oy:lle oli (1993) myönnetty patentti nro 85350 (riitapatentti) keksintöön ”betonielementtien ja varsinkin onteloelementtien valmistukseen käytettävä liukuvalukone”. Yhtiö oli sulautunut Partek Concrete Engineering Oy:öön (1994), jolle myös tämä patentti oli siirtynyt.
Aikaisemmin tunnettujen liukuvalumenetelmien epäkohtana oli ollut se, että betoni tiivistyi niissä epätasaisesti ja riittämättömästi. Menetelmissä esiintyi myös muotinosien ja täryttimen voimakasta kulumista, minkä lisäksi ne olivat meluisia. Partekin keksinnön tarkoitus oli välttää nämä epäkohdat ja saada suuri tiivistysteho ja rakenneaineen tiivistyksen hyvä yhdenmukaisuus samalla kun melutaso oli alhainen.
X-Tec valmisti ontelolaattakoneita, jotka vastasivat pääosin riitapatentin patenttihakemuksessa kuvattua laitetta. Partekin mukaan nämä ontelolaattakoneet loukkasivat riitapatenttia, joten se oli nostanut kanteen, jolla se vaati käräjäoikeutta kieltämään vastaajaa loukkaamasta riitapatenttia, määräämään patenttia loukkaavat koneet muutettaviksi tai pantaviksi talteen sekä velvoittamaan vastaajaa korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Partekin mukaan vastaajan laitteen ns. kartiopintasovitelmat ja kiernat (muotoiluelimet) liikkuivat toisiinsa nähden valusuunnassa edestakaisin ja ne olivat vierekkäisiä, minkä seurauksena laite loukkasi patenttia. Lisäksi vastaajan laitteen ns. tuurnamuodot loukkasivat patenttia. Koneessa oli yhtiön mukaan myös riitapatentin tarkoittama ja sitä loukkaava muuttuva tiivistystila, joka aiheutti siinä olevaan betoniin tiivistävän hiertoliikkeen.
X-Tecin mukaan riitapatenttia ei ollut myönnetty lainkaan ruuvin ja kiernan yhdistelmälle eikä mille tahansa kartiopinnalle vaan keksinnölle, jossa kiernoihin ja/tai sisälevyjen sisäpintoihin työstämällä tehtyjen vierekkäisten kiila- ja/tai kartiopintasovitelmien välissä oleva tiivistystila muuttui edestakaisen liikkeen vaikutuksesta aiheuttaen siinä olevaan betoniin tiivistävän hiertoliikkeen. Yhtiön mukaan riitapatentin keksintönä ei ollut kiernojen liikuttelu valusuunnassa toisiinsa nähden edestakaisin. X-Tecin mielestä sen laitteessa tiivistys ei perustunut muuttuvaan tiivistystilaan, vaan suunnattuun tärytykseen, jossa oli mukana poikittainen liikekomponentti. Se totesi myös, ettei sen koneessa ole lyhyestä iskunpituudesta johtuen riitapatentissa tarkoitettua hiertotiivistystä.
Käräjäoikeuden mielestä riitapatentissa ei ollut sen hakemisaikana uutta valusuunnassa edestakaisin liikuteltavissa olevat kiernat sinänsä tai tiivistävän hiertoliikkeen hyväksikäyttö massan tiivistämiseksi. Keksinnöllinen ajatus sisältyi siihen, että vierekkäisten kiila/kartiopintasovitelmien avulla betonia liikutettaessa sovitelmien väliin muodostui tiivistystila. Johtuen teknisen tehon vaatimuksesta kiila ja/tai kartiopintojen tuli olla muodoltaan sellaisia, että niiden liikkuessa niiden pinnan läheisyydessä oleva betoni liikkui mukana. Patentin suojapiiriin eivät siis kuuluneet ainoastaan yksinkertaiset kiilamaiset tiivistinkappaleet tai sovittelukappaleet, joihin Partek oli viitannut.
Käräjäoikeus oli lisäksi todennut, ettei X-Tecin patenttihakemuksessa esitetyissä suorissa kiernoissa ollut kartiopintoja eikä niiden väliin siten voinut muodostua leikkaus- tai hiertotiivistystilaa. Myöskään samaan suuntaan levenevät tai suppenevat pintasovitelmat eivät muodostaneet tiivistystilaa. Vaikka vastaaja oli ilmoittanut markkinoinnissaan koneidensa toimivan hiertotiivistyksen perusteella, tiivistäminen tapahtui käräjäoikeuden mukaan patenttihakemuksessa esitetyin tavoin, koska vastaajan koneessa ei ollut hiertotiivistykseen tarvittavaa tiivistystilaa. Tämän perusteella X-Tecin patenttihakemuksen mukaisten koneiden valmistaminen ei loukannut riitapatenttia.
X-Tec oli myös valmistanut useampia puumallin kaltaisia kiernasarjoja, joista yksi oli toimitettu Hollantilaiselle tehtaalle. Koska puumalli oli valmistettu muistikuvien perusteella tehtyjen piirrosten perusteella, se ei oikeuden mukaan vastannut täsmällisesti kyseisessä koneessa olleita kiernoja. Kiernojen pintasovitelmien tiivistävä vaikutus oli oikeuden mukaan epävarma, joten kiernasarjojen väliin ei syntynyt tiivistystilan muuttuessa betonia tiivistävää hiertoliikettä. Oikeuden mielestä tässäkään tapauksessa vastaajan kone ei sisältynyt riitapatentin suojapiiriin eikä loukannut patenttia.
Koska patentin loukkaukselle ei löytynyt perusteita, käräjäoikeus oli hylännyt kanteen. Hovioikeus pysytti ratkaisun.