(Tiivistelmä 02.09.04/miia)
Hovioikeudessa Söderlund ja Ceci Söderlund Ky vaativat henkilöiden A ja B rangaistusten sekä tuomittujen korvausten korottamista sekä hyvitystä kateisiin jääneistä mallipiirustuksista.
A ja Söderlund perustivat vuonna 1991 Cecart Oy -nimisen yhtiön, jossa A hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana vastasi toiminnan rahoittamisesta ja Söderlund suunnitteli mattomalleja. Cecartilla oli oikeus valmistaa ja markkinoida mallien mukaisia mattoja. B oli markkinointijohtaja A:n yhtiössä nimeltä Delipap Oy ja palkattu Delipap Oy:n toimesta samanaikaisesti vastaamaan Cecart Oy:n markkinoinnista.
Söderlund ja Ceci Söderlund Ky olivat vaatineet Lohjan käräjäoikeudessa A:n ja B:n tuomitsemista rangaistukseen tekijänoikeusrikoksesta ja törkeästä kavalluksesta. Asianomistajien mukaan A ja B olivat tahallaan ansiotarkoituksessa tuoneet maahan yleisön keskuuteen levitettäväksi 600 kappaletta Söderlundin suunnittelemien ja hänen tekijänoikeuksiensa piiriin kuuluvien malliensa pohjalta valmistettuja silkkimattoja sen jälkeen, kun Söderlund oli 11.12.1992 kieltänyt hyödyntämästä mattomallejaan. A ja B olivat myös jättäneet palauttamatta 60 kappaletta alkuperäisiä Söderlundin suunnittelemia mallipiirustuksia.
KäO oli todennut, että mattomallit olivat teoksia, joihin Söderlundilla oli tekijänoikeus. Asiassa ei ollut näytetty, että Söderlund olisi luovuttanut tekijänoikeudet Cecart Oy:lle, vaan kyseessä oli ollut vain mallien käyttöoikeuden luovutus. Söderlundin antaman kiellon jälkeen mattoja oli tilattu yhteensä 446 kappaletta. Tilaamalla ja myymällä mattoja A ja B olivat syyllistyneet tekijänoikeusrikokseen 11.12.1992-30.06.1996. Sillä seikalla, että B ei ollut saanut kiinteän palkkansa lisäksi mitään taloudellista hyötyä, ei KäO:n mukaan ollut merkitystä syyllisyyden kannalta. Loukkauksen pitkä kesto sekä taloudellinen hyöty huomioon ottaen KäO tuomitsi A:lle ehdollisen vankeusrangaistuksen. Koska B:llä oli ollut vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa työntekijänä hänelle annettuihin tehtäviin, KäO katsoi sakkorangaistuksen riittäväksi. Mallipiirustusten osalta KäO oli katsonut jääneen näyttämättä, että Söderlund olisi luovuttanut piirustukset Cecart Oy:lle. A ja B eivät siten olleet syyllistyneet väitettyyn törkeään kavallukseen. Delipap Oy oli velvoitettu A:n ja B:n kanssa yhteisvastuullisesti korvaamaan Söderlundille 1 200 000 mk mallien käyttämisestä saadusta hyödystä, 100 000 mk markkinahäiriönä ilmenneestä vahingosta sekä 50 000 henkisestä kärsimyksestä.
HO katsoi A:n syyksi luetun tekijänoikeusrikoksen kestoksi vain 10.02.1993-25.03.1996, mutta piti KäO:n tuomitsemaa kolmen kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta oikeudenmukaisena. Sen sijaan B:n osalta HO hylkäsi syytteen tekijänoikeusrikoksesta, sillä hänellä ei katsottu olleen itsenäistä päätäntävaltaa ja oli jäänyt näyttämättä, että B olisi edes markkinoinut mattoja enää alkuvuoden 1993 jälkeen. A:n ja Delipap Oy:n Söderlundille ja Ky:lle maksettava korvaus mallien käytöstä edellytti HO:n mukaan tosiasiallista tilaisuutta levittää kappaleita yleisön saataviin. Tällaisia kappaleita oli ollut 260 eikä 446 niin kuin KäO oli katsonut, joten HO alensi korvauksen 200 000 markkaan. HO hylkäsi vahingonkorvausvaatimuksen markkinahäiriön osalta ja alensi henkisestä kärsimyksestä maksettavan korvauksen 20 000 markkaan. HO täsmensi KäO:n tuomiolauselmaa vahvistaen Söderlundin ja Ky:n lunastusoikeuden joko kaikkiin takavarikoituihin mattoihin tai niin halutessaan vain joihinkin niistä. Söderlundin ja kommandiittiyhtiön hävitessä muutoksenhaun heidät velvoitettiin korvaamaan voittaneiden vastauskulut hovioikeudessa.