(Tiivistelmä 16.08.04/miia)
Hovioikeudessa N uudisti käräjäoikeudessa esittämänsä kanteen vaatien täyttä korvausta mallioikeuden loukkauksesta sekä siitä aiheutuneesta vahingosta. Oy Kart Ab ja Certex Finland Oy (ent. Raksitalo Oy) vaativat kanteen hylkäämistä.
N oli saanut 1983 siirron perusteella oikeuden rakennustoiminnassa mm. kaivonrenkaiden nostamiseen tarkoitetun nostotarraimen malliin nro 5147. Hänen mukaansa Raksitalo oli valmistuttanut Oy Kart Ab:ssä nostotarrainta, joka loukkasi kyseistä mallia. Pajakulma Oy sekä Insinööritoimisto Bau-Met olivat toimineet Raksitalon piirimyyjinä. N oli nostanut käräjäoikeudessa kanteen vaatien yrityksiltä hyvitystä mallioikeuden loukkauksesta 240 000 mk ja vahingonkorvausta 1 000 000 mk.
Vastaajat olivat myöntäneet nostotarrainten valmistuksen ja myynnin, mutta kiistäneet olleensa tietoisia mallioikeudesta. KäO olikin katsonut jääneen näyttämättä, että Bau-Met olisi ollut tietoinen kantajan mallioikeudesta. Kartille ja Pajakulmalle sen sijaan oli ilmoitettu mallista, joten niiden osalta loukkaukset olivat tahallisia tai tuottamuksellisia. Raksitalo oli jo aiemmin tuomittu käräjäoikeudessa kantajan mallioikeuden loukkauksesta korvauksiin, joten myös se oli tietoinen mallioikeudesta, ja loukkaus siten tahallinen tai tuottamuksellinen. Aiheutunut vahinko koostui saamatta jääneestä käyttökorvauksesta sekä myynnin vähentymisestä. KäO oli velvoittanut Certex Finlandin suorittamaan kantajalle korvauksena loukkauksesta 160 000 markkaa, jonka suorittamiseen oli Kartin osallistuttava yhteisvastuullisesti 80 000 markalla ja Pajakulman 6 000 markalla. Bau-Metin voittaessa juttunsa oli kantajan korvattava sen oikeudenkäyntikulut. Muut asianosaiset saivat pitää kulunsa vahinkonaan, koska vaatimuksista osa oli ratkaistu kantajan, osa vastaajien hyväksi.
Ho vahvisti mallioikeuden loukkauksen. Tietoisuutta arvioidessa myös HO totesi Raksitalo Oy:n tienneen mallioikeudesta aiemman tuomion (12.09.1991, KKO:1991:121) perusteella, joten loukkaus oli ollut tahallinen. Raksitalon valmistuttamien tarrainten määrä oli HO:n mukaan kuitenkin alhaisempi kuin mihin KäO päätyi. Sen sijaan HO ei katsonut, että Oy Kart Ab olisi ollut tietoinen N:n rekisteröimästä mallisuojasta. Se oli valmistanut tarraimia Raksitalon toimittamien piirustusten perusteella ja voinut luottaa siihen, ettei tuote loukannut toisen mallioikeutta. Sen menettely ei siten ollut tuottamuksellista. Pajakulman ja Bau-Metin tietoisuuden osalta HO päätyi samaan tulokseen kun KäO.
HO alensi mallioikeuden loukkauksesta maksettavaa korvausta Certex Finland Oy:n osalta 30 000 markkaan, johon Oy Kart Ab:n oli osallistuttava 6 703 markalla. Insinööritoimisto Bau-Met Oy:n ja Pajakulma Oy:n osalta KäO:n tuomiota ei muutettu, ja N velvoitettiin korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut. Muut asianosaiset saivat pitää kulut vahinkonaan.
Eri mieltä oleva jäsen katsoi, että näyttämättä oli jäänyt muuna vahinkona N:n liikevoiton menetys. Siten N oli oikeutettu vain käyttökorvaukseen (6 703 mk).