-verkkolehti(Tiivistelmä 30.04.04/miia)
LMP ja Lamor valmistavat ja myyvät kumpikin öljyntorjuntalaitteistoja. LMP omistaa patentin nro 70443, joka on myönnetty 1986. Helsingin HO oli 25.11.1992 antamassaan lainvoimaisessa tuomiossa vahvistanut, että Lamorin Porin palolaitokselle toimittama öljyntorjuntalaitteisto loukkasi patenttia nro 70443.
Hovioikeudessa osapuolet hakivat muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun.
Käräjäoikeudessa LMP oli vaatinut kanteessaan vahvistettavaksi, että Lamor ja Uudenkaupungin Työvene olivat loukanneet patenttia 70443: Lamor valmistamalla ja myymällä öljyntorjuntalaitteiston Uudenkaupungin Työveneelle ja tämä tarjoamalla ja myymällä saman laitteiston edelleen latvialaiselle ostajalle. LMP oli vaatinut lisäksi, että vastaajat velvoitetaan maksamaan yhteisvastuullisesti hyvitystä ja vahingonkorvausta yhteensä 45 200 + 226 000 mk.
Lamor oli kiistänyt kanteen sillä perusteella, ettei sen öljynkeräyskalustoon liittyvä nykytekniikka enää noudattanut sitä tekniikan tasoa, joka vallitsi vuonna 1988. Takavarikoitu laitteisto poikkesi olennaisesti siitä öljyntorjuntalaitteistosta, jonka hovioikeus oli katsonut vuonna 1992 loukkaavan patenttia 70443. Myös Uudenkaupungin Työvene oli kiistänyt kanteen ja todennut, ettei sillä ollut laitteiston osalta vastaavaa selonottovelvollisuutta patentin suhteen kuin valmistajalla, ja ettei yhteisvastuullinen vahingonkorvausvastuu voi tulla kysymykseen. Työveneen oli ollut voitava luottaa valmistajan antamiin tietoihin.
KäO oli todennut, että Uudenkaupungin öljynkerääjä toteutti patentin 70443 patenttivaatimuksen tunnusmerkit, ja siten loukkasi sitä. Loukkaus oli tahallinen, sillä Lamor oli valmistanut lähes samanlaisen laitteen kuin patenttia loukannut Poriin valmistettu kerääjä. Aiemman oikeuskäytännön perusteella KäO oli arvioinut kohtuulliseksi lisenssikorvaukseksi 4 % öljynkerääjien myyntihinnasta (225 990 mk) eli 9 040 mk. LMP:n saamatta jääneestä liikevoitosta KäO määräsi Lamorin maksamaan korvausta muuna vahinkona 10 % myyntikatteesta eli 22 599 mk.
Uudenkaupungin Työvenettä vastaan nostetun kanteen KäO oli hylännyt kokonaan, sillä yrityksen selonottovelvollisuus ei ollut edellyttänyt oma-aloitteista tiedon hankintaa, eikä se siten ollut loukannut patenttia. Oikeudenkäyntikuluista Lamor oli velvollinen korvaamaan LMP:n kulut, mutta LMP velvollinen korvaamaan Uudenkaupungin Työveneen kulut.
HO:ssa osapuolet peruuttivat vireillä olleet valituksensa ja ilmoittivat sopimisesta. Asian käsittely jätettiin sillensä.