(Tiivistelmä 27.04.2004/miia)
Hovioikeudessa L oli hakenut käräjäoikeuden tuomion kumoamista.
L oli nostanut käräjäoikeudessa patentinloukkauskanteen 1999 Kymen Kalliotyö Oy:tä vastaan, joka puolestaan pani vireille mitättömyyttä koskevan vastakanteen. Käräjäoikeus oli päättänyt käsitellä kanteet samassa oikeudenkäynnissä. Myöhemmin KäO oli päättänyt välituomiolla ratkaista Kymen Kalliotyön vaatimukset patentin nro 95619 (avarrusohjuri) julistamisesta mitättömäksi tai toissijaisesti ennakkokäyttöoikeuden myöntämisestä.
Kymen Kalliotyö oli vaatinut ensisijaisesti, että L:lle 1996 myönnetty patentti ”Avarrusohjuri” julistetaan mitättömäksi. Keksintö ei kanteen mukaan ollut uusi eikä keksinnöllinen, joten siltä puuttuivat patentoitavuuden edellytykset. Toissijaisesti Kymen Kalliotyö oli vaatinut, että sille myönnetään ennakkokäyttöoikeus kyseisen ohjurin ja sen eri sovellusten käyttämiselle. Keksintö oli kyllä syntynyt L:n ollessa työsuhteessa Kymen Kalliotyöhön, mutta avarrusohjuria väitettiin käytetyn Kymen Kalliotyössä railonporaukseen jo muutaman vuoden ajan ennen patentin hakemista. Keksintö oli lisäksi kehitelty useamman työntekijän yhteistyönä.
Käräjäoikeuden mukaan kannepatentin molemmat tunnusmerkit, ohjainrivat ja lovi, olivat tulleet tunnetuiksi aiemmin esitetyistä julkaisuista sekä vastaavien laitteiden käytöstä railonporaustyömailla ennen kannepatentin hakemista. Ripojen ja loven ei ollut myöskään näytetty tuovan ratkaisua patenttiselityksessä määriteltyyn ongelmaan, eikä L voinut tehokkaasti puolustaa patenttiaan viittaamalla uusiin patentoitavuuden puolesta puhuviin seikkoihin. Siten patentti ei ollut täyttänyt siltä vaadittavaa uutuusarvoa. KäO oli hyväksynyt Kymen Kalliotyön vaatimuksen patentin julistamisesta mitättömäksi.
Hovioikeuden mukaan merkitystä ei sen sijaan ollut sillä, että kannepatentin itsenäisessä patenttivaatimuksessa esitetyt yksittäiset tunnusmerkit olisivat tulleet eri lähteistä aiemmin tunnetuiksi. Koska näin oli jäänyt näyttämättä, että keksintö olisi sellaisenaan ennen hakupäivää tullut julkiseksi, keksintö oli siten hakemispäivänä ollut uusi.
Sen sijaan HO ei katsonut patentin eroavan olennaisesti aiemmin tunnetusta, jolloin alan ammattimies olisi osannut päätyä avarrusohjurin rakenteelliseen ratkaisuun. Siksi patentti ei ollut keksinnöllinen ja HO julisti sen mitättömäksi.