Tiivistelmä 30.8.2005 / Sanna
Teosto ry myötäpuolineen vaati hovioikeutta kumoamaan käräjäoikeuden turvaamistoimihakemusta koskevan hylkäävän tuomion (2004) ja vahvistamaan TeliaSonera Finland Oy:tä vastaan vaadittujen turvaamistoimien täytäntöönpanon.
Hovioikeudessa osapuolet toistivat käräjäoikeudessa esittämänsä kannat.
Teosto haki turvaamistoimia, jotta TeliaSonera estäisi palveluidensa kautta tapahtuvat, kolmannen osapuolen tekemät tekijänoikeus- ja lähioikeusrikkomukset. Kantajan mukaan kolmas osapuoli oli vastaajan palveluita ja sen omistamaa IP-osoitetta käyttäen saattanut tekijänoikeuslain vastaisesti yleisön saataviin internetissä useita musiikkiteoksia sisältäviä tallenteita. Yleisön saataville saattaminen tapahtui Kazaa -nimistä verkko-ohjelmaa käyttäen. Kolmannen osapuolen menettelyä oli pidettävä tekijänoikeuslain mukaisena luvattomana valmistuksena ja laittomana saataville saattamisena.
Kantajan mukaan TeliaSoneralla oli mahdollisuus tarjoamassaan palvelussa estää tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia loukkaava toiminta estämällä kyseisen IP-osoitteen takana toimineen asiakkaansa liikennöintipalvelut. Teosto perusteli vaatimuksiaan mm. tekijänoikeusdirektiiviin (2001/29/EY) sisältyvällä säännöksellä (8 artikla 3 kohta) oikeudenhaltijoiden kielto-oikeudesta sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden tai lähioikeuden rikkomiseen. Vaikka direktiiviä ei ole vielä voimaan saatettu Suomessa, se sitoo kantajan mukaan vastaajaa välittömien oikeusvaikutuksiensa kautta.
TeliaSonera puolestaan esitti, ettei Suomen voimassaolevassa tekijänoikeuslaissa ole säännöstä, jonka perusteella hakijat voisivat kohdistaa tällaisia vaatimuksia välittäjänä toiminutta TeliaSoneraa kohtaan. Väitetty oikeus ei voinut seurata myöskään tekijänoikeusdirektiivistä, sillä direktiivi ei ollut luonut oikeuksia kahden yksittäisen oikeushenkilön välille.
Käräjäoikeus oli hylännyt turvaamistoimihakemuksen sillä perusteella, että tekijänoikeuslaissa ei ole säännöksiä, joilla vertaisverkkojen (peer-to-peer, P2P) kautta tapahtuvien tekijänoikeusloukkausten vastuu voitaisiin kohdistaa välittäjään. Myöskään direktiivin 8 art. 3 kohta ei ole sellaista suoraan sovellettavaa EY-oikeutta, että sen perusteella voitaisiin antaa vaaditunlaisia kieltoja ja määräyksiä.
HO katsoi, ettei tekijänoikeusdirektiivillä ole välitöntä oikeusvaikutusta yksilöiden välillä horisontaalisessa oikeussuhteessa edes silloin kun direktiivin kansallinen voimaansaattaminen on viivästynyt. Direktiivin tulkintavaikutuksen osalta tuomioistuin totesi, ettei se voi johtaa kansallisessa lainsäädännössä ennestään sääntelemättömien velvollisuuksien asettamiseen yksilöille. HO katsoi, että kantajan oikeus oli ilman nimenomaisen säännöksen olemassaoloa tullut niin epäselväksi, ettei turvaamistoimen perustana olevan vaade-edellytyksen voitu katsoa täyttyvän.
Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden päätöksen.