Tiivistelmä 1.6.2006/Ville
Patentti- ja rekisterihallitus oli myöntänyt (1992) A. Ahlström Osakeyhtiölle patentin nro 86964 kiertoleijureaktorista. S. R. oli katsonut, että patentoitu keksintö vastaa keksintöä, jonka hän oli tehnyt Ahlströmin palveluksessa ollessaan sekä esitellyt työnantajalleen kokouksessa ja joka oli mainittu ”S:n ideana” yhtiön muistiossa. Käräjäoikeudessa S.R. oli jo 1995 vaatinut, että hänet vahvistetaan patenttikeksinnön ainoaksi keksijäksi, patentti siirretään hänelle, ja että tuomioistuin vahvistaa, että Ahlströmillä ei ole oikeuksia siihen.
Käräjäoikeus oli (1997) hylännyt kanteen vanhentuneena, mutta S.R:n valituksen jälkeen HO oli palauttanut asian KäO:hon uuteen käsittelyyn. Käsittelyn alettua Foster Wheeler Energia Oy, jolle Ahlström oli patentin luovuttanut, oli hakenut väliintulijan asemaa oikeudenkäynnissä. Oikeudessa S.R. oli sanonut tehneensä patentin tarkoittaman keksinnön ja katsonut, että Fosterilta puuttui vilpitön mieli S.R:n vaatimusten suhteen saannon hetkellä. Ahlström oli todennut, että luovutettuaan patentin S.R. ei voinut kohdistaa yhtiöön siirtovaatimusta, ja että S.R. ei ollut ollut patentin keksijä eikä ollut tehnyt siitä keksintöilmoitusta. Foster oli vaatinut kannetta hylättäväksi kannemääräajan ylittymisen vuoksi.
KäO oli välituomiolla hylännyt Fosterin väitteet S.R:n kanneoikeuden vanhentumisesta, koska yhtiö ei ollut ollut vilpittömässä mielessä saantohetkellä. Lopullisessa tuomiossaan KäO oli katsonut, että S.R. ei ollut tarkoittanut tehdä kokouksessa keksintöilmoitusta, eikä työnantaja ollut sitä sellaiseksi käsittänyt. Ahlström ja keksinnön tekijät eivät olleet myöskään saaneet ajatusta keksinnöstä S.R:n ideasta. KäO hylkäsi S.R:n kanteen.
S.R. vaati valituksessaan HO:ta kumoamaan KäO:n tuomion ja toisti KäO:ssa esittämänsä vaatimukset. Ahlström vaati Foster Wheelerin vaatimuksiin yhtyen S.R:n kannevaatimusten hylkäämistä. Ahlstrom totesi, ettei sille voi enää luovutuksen jälkeen esittää vaatimuksia patentista. Foster Wheeler vaati S.R:n kanteen tutkimatta jättämistä kanneoikeuden vanhentumisen takia.
HO totesi tuomiossaan, että S.R. ei voinut vaatia oikeudessa keksijänasemansa vahvistamista, koska se kuului patentin rekisteröintiin liittyvään hallintomenettelyyn. S.R:n oikeus ajaa kannetta patentin siirrosta Foster Wheeleriä vastaan ei ollut vanhentunut, koska yhtiö ei ollut ollut vilpittömässä mielessä saantohetkenä. Toisaalta hän ei voinut enää patentin luovutuksen jälkeen ajaa kannetta Ahlströmiä vastaan. HO:n katsoi tuomion perusteluissa, että riitapatentti erosi ”S:n ideasta”.
Tällä perusteella HO hylkäsi S.R:n kanteen ja katsoi, että kysymystä keksintöilmoituksesta ei ollut tarpeen enää tutkia. HO kuitenkin määräsi asianosaiset itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan, koska asia oli niin epäselvä, että S.R:lla oli ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Eri mieltä oleva jäsen katsoi, että S.R:a ei voinut pitää ainakaan ainoana keksijänä, ja päätyi samaan lopputulokseen kuin oikeuden enemmistö.