Tiivistelmä 9.7.2007 / Olli
AB Hässle ja Asta Zeneca Oy (yhdessä AstraZeneca) olivat vaatineet käräjäoikeutta kieltämään väliaikaisena turvaamistoimena Novartista loukkaamasta AstraZenecan patenttia myymällä ja markkinoimalla Omeprazol Biochemie -nimistä tuotetta. Kantajien mukaan vastaajan omepratsoli-tuote oli rinnakkaisvalmiste heidän Losec – nimiselle lääkkeelle, jonka käyttötarkoitus oli vatsahaavan hoitaminen. Kantajien toimittamien asiantuntijalausuntojen mukaan oli selvää, että vastaajan tuotteen valmistuksessa hyödynnettiin lainvastaisesti heidän patentoimaansa valmistusmenetelmää. Turvaamistoimen määrääminen oli tärkeää, koska kerran menetetyn markkinaosuuden takaisinsaaminen olisi erittäin vaikeaa. Vastaaja oli kiistänyt loukkauksen ja vaatinut KäO:tta hylkäämään turvaamistoimihakemuksen.
KäO oli patenttilain (68 §) mukaista hakemusta harkitessaan ottanut huomioon mitä oikeuskäytännössä oli yleisen turvaamistoimenpiteen (OK 7:3 §) myöntämisen edellytyksistä lausuttu. KäO oli katsonut, että hakemuksen hyväksyminen olisi merkinnyt hakijoille mahdollisuutta nauttia jo oikeudenkäynnin aikana sitä oikeutta, jota he pääasiassa vaativat (etukäteisnautinta). KKO:n ratkaisujen (ks. alla) mukaan hakijan oikeuden todennäköisyydelle oli tässä tilanteessa asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa. Lisäksi kysymys hakijan oikeuden todennäköisyydestä vastapuolta kohtaan (vaade-edellytys) ei kuulunut tutkittavaksi summaarisessa turvaamistoimiasian käsittelyssä vaan pääasian yhteydessä. Koska kantajien oikeus oli tullut Novartiksen esittämien seikkojen vuoksi epävarmaksi, KäO oli hylännyt turvaamistoimihakemuksen.
Kantajat valittivat hovioikeuteen ja vaativat Käo:n päätöksen kumoamista. Heidän mukaansa patenttilain (68 §) säännös oikeudenkäynnin ajaksi määrättävästä väliaikaisesta kiellosta syrjäytti oikeudenkäymiskaaren (7:3 §) mukaisen yleisen turvaamistoimisäännöksen erityissäännöksenä. Erityissäännöksen solveltamisedellytyksiä ei ollut syytä tulkita yleissäännöstä vastaavasti. Patenttijärjestelmän toimivuus edellyttää yksinoikeuden suojaamista riittävin oikeussuojakeinoin nopeat ja tehokkaat turvaamistoimet mukaan lukien. Kantajien mukaan KäO oli joka tapauksessa asettanut liian suuret vaatimukset hakijoiden oikeuden todennäköisyydelle. Asiassa tuli lisäksi huomioida, että todistustaakka on menetelmäpatentin ollessa kyseessä käänteinen (PatL 57a §). Kantajat totesivat myös, ettei kiellosta aiheutunut vastaajalle kohtuutonta haittaa turvattavaan etuuteen nähden.
Vastauksessaan Novartis totesi, ettei sen omepratsoli-tuote loukannut AstraZenecan oikeutta ja KäO oli tulkinnut patenttilain väliaikaiskieltosäännöstä oikein. Lisäksi Novartis katsoi väliaikaisen kiellon aiheuttavan kohtuutonta haittaa tilanteessa, jossa yhtiö oli nostanut kanteen sen vahvistamiseksi, ettei sen tuote loukannut kysymyksessä olevaa patenttia.
HO totesi yleisen turvaamistoimen ja patenttilain erityissäännöksen välisen suhteen jääneen oikeuskäytännössä ratkaistavaksi. Kysymys on säännöksistä, jotka koskevat sisällöltään samanlaisen ennakollisen oikeussuojan antamista ja joiden soveltaminen on lisäksi pääasian vireilletulosta lähtien mahdollista samanaikaisesti. HO:n mukaan patenttioikeuden haltija voikin kanteen nostettuaan valita kumman säännöksen nojalla hän vaatii tuomioistuimelta väliaikaista suojaa. Lisäksi säännösten mukaisen väliaikaiskiellon määräämisen edellytysten on oikeuskäytännössä katsottu vastaavan pitkälti toisiaan.
HO katsoi, ettei patenttilain säännöstä käännetystä todistustaakasta tullut soveltaa vielä väliaikaista kieltoa tai sitä tarkoittavaa turvaamistointa koskevissa, pääasiaa summaarisemmin tutkittavissa asioissa. HO:n mukaan AstraZeneca ei ollut Novartiksen esittämistä väitteistä ja selvityksestä johtuen saattanut yksinoikeutensa loukkausta tässä vaiheessa riittävän todennäköiseksi. Asiassa tuli myös huomioida se haitta, joka Novartikselle voisi aiheutua myöhemmin mahdollisesti perusteettomaksi osoittautuvasta väliaikaiskiellosta.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
Korkeimman oikeuden edellä mainitut turvaamistointa koskevat ratkaisut:
KKO:1998:143 (annettu 25.11.1998, urheilijan kilpailukielto)