Tiivistelmä 20.6.2006 / Joni L.
Kirjailija F oli toiminut 6 vuotta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käsikirjakomitean asettaman ruotsinkielisen jaoston kieliryhmän jäsenenä. F oli toimittanut käsikirjakomitealle laatimansa synnintunnustuksen painottaen, että hän ei hyväksyisi synnintunnustuksen julkaisemista muutoin kuin alkuperäisessä muodossaan. Hän ei myöskään vaatisi julkaisemista taloudellista korvausta. Komitea oli luovuttanut käsikirjavaliokunnalle mietinnön, jossa synnintunnustus esiintyi alkuperäisessä muodossaan. Valiokuntavaiheessa tekstistä oli muutettu noin puolet. Kirkolliskokous hyväksyi synnintunnustuksen valiokunnan tekemin muutoksin. Tätä tekstiä on käytetty Kyrkohandboken I-II käsikirjassa ja sen Gudstjänstboken -nimisen osan erillispainoksessa. Kirjoja on käytetty seurakunnissa jumalanpalvelusten ja muiden kirkollisten toimitusten yhteydessä.
F syytti Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa tekijänoikeusloukkauksesta. Hän vaati, että käräjäoikeus määrää kirkon hävittämään kaikki painokset kirjoista Kyrkohandboken I-II ja Gudstjänstboken ja maksamaan hänelle hyvitystä ja korvausta. Kirkko oli loukannut F:n taloudellisia ja moraalisia tekijänoikeuksia (TekijäL 2 § ja 3 §) Lisäksi teosta oli muunneltu tekijänoikeuslain 3 §:n vastaisesti.
F oli myös saanut tekijänoikeusneuvostolta lausunnon, jossa tämä katsoi ensinnäkin, että synnintunnustus oli kirjallinen teos, joka ylitti ns. teoskynnyksen ja toisekseen, että F:llä oli tekijänoikeuslain 2 §:n mukainen yksinoikeus määrätä teoksestaan. TN ei ollut ottanut kantaa siihen, oliko muuttamisella loukattu tekijän oikeuksia, koska siinä kysymys oli sopimuksen sisällöstä.
Kirkko katsoi, että F:n kirjoittama synnintunnustus kuului TekijL 9 §:n soveltamisalaan, eikä siihen siten voinut saada tekijänoikeutta. Evankelis-luterilainen kirkko oli TekijL 9 §:n tarkoittama julkinen elin. Sitäpaitsi riidanalaisen tekstin oli osana kokonaista mietintöä luovuttanut valiokunnalle komitea, jonka jäsen F oli. Kirkolliskokouksen päätös oli sitova, lakiin verrattava normi, johon tässä tapauksessa liittyi myös vahva julkisuusintressi, koska synnintunnustus on keskeinen osa kirkon julistustoimintaa. Siksi F:n synnintunnustus kuului valmisteluasiakirjana niihin TekijL 9 §:n teoksiin, joihin ei voi saada tekijänoikeutta.
Laajasti oikeuskirjallisuuteen ja pohjoismaiseen lainvalmisteluaineistoon viitaten käräjäoikeus oli todennut ensinnäkin, että teos ylittää teostason. Moraalisista oikeuksista (TekijL 3.2 §) KäO huomautti, että myös pieni muutos voi loukata tekijän moraalisia oikeuksia.
KäO:n mukaan kirkko on TekijL 9 §:n soveltamisalaan kuuluva julkinen elin. Tekijänoikeudellista suojaa voi saada myös sellaisille teoksille, jotka sisältyvät julkiseen päätökseen, johon itseensä ei voi saada tekijänoikeussuojaa. Lisäksi esimerkiksi maanmittauslaitoksella on oikeus karttoihinsa, ja kääntäjä saa suojaa käännökseensä, vaikka alkuperäistekstiä ei enää suojattaisikaan (esimerkiksi Raamattua). Myös virret ovat tekijänoikeussuojan piirissä.
KäO huomautti, että koska evankelis-luterilainen kirkko on julkinen elin, sen päätökset, jotka sisältävät jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten kaavoja ja ohjeita, eivät voi saada tekijänoikeudellista suojaa. Kyrkohandboken I -teoksessa on kaksi osaa: 1. Jumalanpalvelukset ja 2. Jumalanpalvelusten tekstejä ja lauluja. F:n synnintunnustus on julkaistu toisessa osassa. Mihin kategoriaan tietty teos kuuluu, on KäO:n mukaan ratkaistava kussakin yksittäistapauksessa erikseen. F:n synnintunnustus on verrattavissa virsirunoihin ja raamatun- tai virsikäännöksiin, jotka kuuluvat tekijänoikeuden piiriin. Tekijänoikeutta ei ole myöskään voinut menettää sillä perusteella, että teokset olisi hallinnollisella päätöksellä otettu osaksi julkista ohjeistusta.
Näillä perusteilla käräjäoikeus päätti asian F:n hyväksi, ja määräsi evankelis-luterilaisen kirkon maksamaan hänelle korvausta ja hyvitystä. Lisäksi Kyrkohandboken I-II ja Gudstjänstboken -kirjoja määrättiin muutettavaksi siten, että F:n tekijänoikeutta loukkaava muutettu synnintunnustus poistetaan.
Kirkko valitti hovioikeuteen. Hovioikeuskäsittelyn aikana osapuolet kuitenkin sopivat asian ja luopuivat kaikista vaatimuksista toisiaan kohtaan. Hovioikeus muutti tällä perusteella käräjäoikeuden tuomion, ja vahvisti sovinnon.
Tekijänoikeusneuvoston lausunnot 2001. Lausunto 2001:17 ”Tekijänoikeus synnintunnustustekstiin ja oikeus tekstin muuntelemiseen”. (Sivusto ei toimi tätä kirjoitettaessa 12.7.2006)