Tiivistelmä 15.6.2007 / Olli
Kantaja J. J:n Robotor Oy valmisti ja myi tietokoneohjattuja leipomotuotteita valmistavia koneita. Yhtiö myi vuonna 1985 Eho Oy:lle karjalanpiirakoiden rypytyskoneen. Tämän koneen toimintaa ohjasi logiikkalaite ja siihen asennettu tietokoneohjelma. Konetta ja sitä ohjaavaa tietokoneohjelmaa muutettiin ja parannettiin useaan otteeseen vuosien kuluessa. Vastaajat H.J. ja T.V. olivat mukana kantajan liiketoiminnassa. Robotor Oy meni kuitenkin sittemmin (1992) konkurssiin. Vastaajat perustivat FoodCon Automation Oy:n, joka toteutti Ehon toimeksiannosta muutostyön (1995), jonka yhteydessä logiikkalaite vaihdettiin kehittyneempään tyyppiin ja vastaajat laativat uuden tietokoneohjelman ohjaamaan koneen toimintaa.
Kantaja vaati (2003) käräjäoikeutta vahvistamaan, että hän on tietokoneohjelman kaikkien versioiden tekijänoikeuksien yksinomainen haltija. Lisäksi hän vaati KO:n vahvistavan vastaajien Eholle toimittaman tietokoneohjelman loukkaavan tuota oikeutta sekä kieltoa tietokoneohjelman hyödyntämiselle. Kyseisen tietokoneohjelman kappaleet tuli hävittää ja vastaajat velvoittaa maksamaan hyvitystä sekä kärsimyskorvausta. Kantaja vaati myös oikeudenkäyntikulujen korvaamista.
KO käytti apuna asiantuntijatodistajia, ja katsoi tapauksessa näytetyn, että alkuperäinen tietokoneohjelma oli luonteeltaan niin yksinkertainen, ettei se yltänyt teostasoon, vaikka tekijänoikeusneuvosto olikin asiasta antamassaan lausunnossa (13.6.1997) ollut päinvastaisella kannalla. Perusteluna KO käytti sitä, että tekijänoikeusneuvostolle oli annettu virheellistä tietoa siitä, mille logiikkalaitteelle kyseinen ohjelma oli tarkoitettu. KO katsoi joka tapauksessa, ettei kantaja ollut pystynyt pitävästi osoittamaan olevansa kyseisen tietokoneohjelman tekijä. Esitettyjen todisteiden perusteella vastaaja V oli luonut alkuperäisen ohjelman ja myöhemmin avustanut kantajaa ohjelman kehitystyössä. KO katsoi edelleen, että V:n uutta tietokoneohjelmaa luodessaan käyttämä menettely ja ohjelmien samankaltaisuus loukkasivat aiemman ohjelman tekijänoikeutta sikäli kuin ohjelmaan sellainen oikeus oli. KO kuitenkin katsoi, että Eholla oli tekijänoikeuslaissa (25 j §) tarkoitettu oikeuttamisperuste tietokoneohjelman muuttamiseen vastaajien tekemällä tavalla, sillä Eholla oli koneen toimintahäiriöistä johtuva aihe korjata konetta, mutta sen sopimuskumppani Robotor Oy oli mennyt konkurssiin. KO hylkäsi kanteen.
Hovioikeudessa J.J. vaati KO:n tuomion kumoamista. Hänen mukaansa H.J.ä ja T.V.olivat ottaneet tuotekehityksen tulokset kilpailevan yrityksen käyttöön. Kantajan mukaan hänen esittämäänsä aineistoa oli pidettävä tietokoneohjelmana, eikä V ollut luonut alkuperäistä tietokoneohjelmaa. Kantajan mukaan vastaajat olivat valmistaneet tietokoneohjelmasta uuden kappaleen toiselle logiikkalaitteelle.
HO arvioi, ettei erehtyminen logiikkalaitteesta heikentänyt tekijänoikeusneuvoston lausunnon todistusarvoa. Lisäksi kirjallisena todisteena esitetyn VTT:n lausunnon mukaan laadittu ohjelma ei ollut pelkästään tietyn ongelman mekaaninen ratkaisu. Tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetussa direktiivissä esitetyt periaatteet myös huomioiden (tekijänsä henkinen luomus, ei muita arviointiperusteita) HO katsoi kanteessa kuvatun tietokoneohjelman olevan tekijänoikeuslaissa tarkoitettu teos.
HO totesi vastaajien tietokoneohjelman loukanneen kanteessa kuvatun tietokoneohjelman ja sen kehitysversioiden tekijän oikeutta näihin ohjelmiin. Todisteiden perusteella ei kuitenkaan voitu päätellä kuka on alkuperäisen tietokoneohjelman ja sen kehitysversioiden tekijä tai ketkä ovat niiden tekijöitä. Kanne ei muutenkaan voinut missään tapauksessa menestyä, koska Eholla oli tekijänoikeuslain (25 j §) mukainen oikeuttamisperuste, jonka osalta HO hyväksyi KO:n perustelut.
Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomioita J.J:n avustajana toimineen asianajaja palkkion osalta. Muilta osin käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu.
LINKKI:
Tekijänoikeusneuvoston lausunto 1997:12
http://www.minedu.fi/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoikeusneuvosto/
tekijaenoikeusneuvoston_lausunnot/1997/liitteet/tn9712