-verkkolehti7.6.2006 / Ville Savela
Ranbaxy oli vaatinut käräjäoikeutta vahvistamaan, että yhtiön käyttämä menetelmä atorvastatiini-lääkeaineen valmistamiseksi ei loukannut Warner-Lambertille myönnettyä patenttia nro 94339, ja ettei Ranbaxylla ollut estettä harjoittaa menetelmällä valmistettuun lääkeaineeseen liittyvää teollista toimintaa. Kantaja oli vaatinut lisäksi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. KäO oli hyväksynyt kanteen vastaajien myöntämisen perusteella. Oikeus oli kuitenkin todennut, että Ranbaxy ei ollut ennen kanteen nostamista tiedustellut vastaajien suhtautumista vaatimuksiinsa eikä pyrkinyt sovintoratkaisuun. Se, että asianosaisten välillä oli vireillä tai ratkaistuna eri maissa muita patenttiriita-asioita, ei ollut poistanut kantajan velvollisuutta pyrkiä sovintoon. Kantaja ei ollut myöskään selvittänyt, oliko vastapuoli antanut aihetta oikeudenkäynnille. Vaikka vastaajat olivat hävinneet, asia oli ollut KäO :n mukaan asianosaisille epäselvä, ja se katsoi aiheelliseksi määrätä, että asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.
Vastaajat valittivat hovioikeuteen, ja vaativat sitä määräämään Ranbaxy korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa. Valittajien mukaan Ranbaxy oli varoittamatta nostanut negatiivisen vahvistuskanteen eikä ollut antanut sovinnolle mahdollisuutta. Yhtiö olisi voinut selvittää asian ottamalla yhteyttä vastaajaan, joka olisi ilman kannettakin vahvistanut Ranbaxyn vaatimukset. Koska asia ei myöskään ollut epäselvä, Ranbaxy oli tuottamuksellisesti käynnistänyt turhan ja kalliin patenttioikeudenkäynnin.
Ranbaxy väitti, että se ei halunnut paljastaa valittajille liikesalaisuuksiinsa kuuluvaa valmistusmenetelmää, ja asian epäselvyydestä oli aiheutunut yhtiölle haittaa.
HO katsoi ratkaisussaan, että Ranbaxy oli aloittanut turhan oikeudenkäynnin, ja määräsi sen korvaamaan Pfizerin oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäynnin aiheettomuus ilmeni siitä, että vastaaja oli nopeasti myöntänyt kanteen, eikä Ranbaxy ollut tutkinut mahdollisuutta selvittää asia ilman oikeudenkäyntiä. HO:n mukaan Pfizer ei ollut toiminnallaan antanut aihetta kanteen nostoon, mutta oikeus otti korvausten määrää arvioidessaan huomioon asianosaisten toisen samanlaisen oikeudenkäynnin, jonka Pfizer oli osin hävinnyt. Siksi HO alensi korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää vaaditusta ottaen kuitenkin huomioon osapuolten toisen samanlaisen oikeudenkäynnin Helsingin hovioikeudessa (diaarinumero S 04/3159).
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion oikeudenkäyntikulujen ja korvausvelvollisuuden osalta ja määräsi Ranbaxyn korvaamaan Pfizerin oikeudenkäyntikulut 10.000 (KäO) ja 2.000 (HO) eurolla viivästyskorkoineen.