-verkkolehti(Tiivistelmä 31.5.2007 / Aino)
Arvid Nordquist H.A.B:lle (Nordquist) oli vuonna 1979 rekisteröinyt tavaramerkin CLASSIC luokkien 29, 30 ja 32 kaikille tavaroille luokan 30 jäätelöä lukuun ottamatta. Merkkiä on viimeisen viiden vuoden aikana käytetty Suomessa ainoastaan kahville. Patentti- ja rekisterihallitus oli v. 2001 asettanut CLASSIC-merkin Lidlin tavaramerkkihakemuksen esteeksi.
Lidl Stiftung & Co.KG (Lidl) oli käräjäoikeudessa vaatinut tavaramerkin CLASSIC menetetyksi julistamista ja rekisteristä poistamista siltä osin, kuin sitä ei ollut käytetty viimeisen viiden vuoden aikana, tai toissijaisesti siltä osin, kuin sitä ei ollut pidettävä erottamiskykyisenä rekisteröinnin kattamille tavaroille.
Paahdettua kahvia oli myyty paketeissa elintarvikeliikkeissä sekä automaateissa, joiden julkisivussa oli käytetty merkkiä CLASSIC.
Käräjäoikeus arvioi suojapiiriä sekoitettavuusarvioinnin pohjalta. Pohtiessaan tavaramerkin kumoamisen laajuutta KäO oli päätynyt siihen, että kahvin automaattikäyttö huomioon ottaen tavaramerkin suojapiiri ulottui kaikkiin luokan 30 tavaroihin sekä luokasta 29 maitoon ja maitotuotteisiin, sillä näitä oli pidettävä kahvin kanssa samoina tai samankaltaisina tavaroina. Sen sijaan luokan 32 tavaroita ei voitu pitää samankaltaisina kahvituotteiden kanssa. Näin ollen käräjäoikeus oli julistanut tavaramerkin CLASSIC menetetyksi tavaraluokasta 29 muiden paitsi maidon ja maitotuotteiden osalta ja tavaraluokasta 32 kokonaan.
Erottamiskyvystä KäO oli lausunut, että sana CLASSIC on mielikuvan avulla kuvailtava laadun ilmaisu, eikä se kahvin kohdalla ilmaise tavaran lajia tai laatua. Näin ollen sitä oli pidettävä erottamiskykyisenä.
Lidl valitti hovioikeuteen vaatien käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja tavaramerkin CLASSIC julistamista menetetyksi käyttämättömyyden perusteella muiden tavaroiden kuin paahdetun kahvin osalta ja lisäksi erottamiskyvyttömänä kokonaan.
Nordquist vaati hovioikeutta kumoamaan käräjäoikeuden tuomion siltä osin kuin siinä oli julistettu CLASSIC-tavaramerkki menetetyksi luokassa 32. Lidlin vaatimuksia vastaan yhtiö vetosi siihen, että tavaramerkin käyttö kahville luokassa 30 esti rekisteröinnin menetetyksi julistamisen myös muissa luokissa, mikäli niiden mukaiset tavarat ovat sekoitettavissa kahviin.
Erottamiskyvyn arvioimisessa hovioikeus pysyi käräjäoikeuden kannassa ja lausui, että sana CLASSIC on paahdetun kahvin osalta ns. suggestiivinen merkki, joka ei suoranaisesti kuvaile kahvin lajia tai laatua, vaan viittaa kahvin laatuun omintakeisella tavalla vain välillisesti ja on näin ollen erottamiskykyinen.
Tavaramerkin menetetyksi julistamista arvioidessaan hovioikeus pohti sitä, onko jo yhdenkin tavaran käyttäminen tietyssä luokassa riittävää, jotta rekisteröinti pysyy voimassa koko luokan osalla. Hovioikeuden mukaan nyt kyseessä ollutta tilannetta ei ollut käsitelty lainvalmisteluasiakirjoissa tai oikeuskirjallisuudessa, vaan niissä oli lain sanamuotoa noudattaen viitattu siihen, että rekisteröinti voidaan menettää vain joidenkin tavaroiden osalta.
Hovioikeus päätyi Lidlin kannalle ja lausui, että tavaraluokan käsite on ensisijaisesti hallinnollinen ja liittyy rekisteröintiin. Rekisteröintisäännökset mahdollistavat sen, että samanlainen merkki voidaan rekisteröidä useammalle eri haltijalle myös samaan tavaramerkkiluokkaan kuuluville eri tavaroille. Rekisteröinnin menettämisen kannalta merkityksellisiä ovat lähtökohtaisesti vain ne perusteet, jotka rekisteröinnin menettämiseksi ovat käsillä. Tavaramerkin rekisteröintiin liittyvällä sekoitettavuusarvioinnilla ole tässä tapauksessa merkitystä, vaan tällaiset seikat kuuluvat tutkittavaksi rekisteröintimenettelyssä tai loukkausta koskevassa oikeudenkäynnissä.
Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota. Tavaramerkkirekisteröinti julistettiin menetetyksi luokan 32 ohella kokonaan myös luokassa 29 ja luokassa 30 siten, että rekisteröinti jäi voimaan koskien ainoastaan kahvia.