Tiivistelmä 21.8.2012/hkm
A oli vaatinut, että Helsingin käräjäoikeus velvoittaa Puolangan kunnan suorittamaan kohtuullisen korvauksen korkoineen A:n kunnalle tekemän keksinnön perusteella. A oli kehittänyt työsuhteensa aikana yhdessä B:n kanssa menetelmän ja laitteen kuitunauhan valmistamiseksi. Kunta oli katsonut keksinnön syntyneen A:n työtehtävien yhteydessä ja oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetun lain (656/1967) (työsuhdekeksintölaki) perusteella ottanut A:lta oikeudet keksintöön itselleen.
Keksintöön oli myöhemmin haettu patenttia ja se oli myönnetty 15.8.2001. A:n työsuhde kuntaan oli päättynyt 31.12.1999. A:lle oli maksettu kohtuullisena kertakorvauksena 500 markkaa. Tämän lisäksi A:lle oli luvattu keksinnön koko tuotto sillä edellytyksellä, että A huolehtii keksinnön kaupallisesta hyödyntämisestä Puolangan kunnan alueella. Myöhemmin A:lle ja B:lle oli myönnetty keksinnön perusteella yhteisesti 5000 markan suuruinen stipendi.
A oli työskennellyt kunnan projektissa työtehtävinään pellavatuotannon toimintaedellytysten parantaminen, jollaiseksi toimintasuunnitelmassa oli määritelty muun muassa innovaatioiden tekeminen. A:n oli projektisuunnitelman tehtävänannon perusteella katsottu tehneen keksinnön siten, että työsuhdekeksintölaki soveltui tilanteeseen. Keksintöä ei ollut pystytty kaupallisesti hyödyntämään vuoteen 2001 mennessä tuotekehityksestä huolimatta. Kunnalle ei siten ollut kertynyt patentista taloudellista hyötyä.
Työsuhdekeksintölain 7.1 §:n mukaan työntekijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen ja korvausta määritettäessä on 7.2§:n mukaan otettava huomioon keksinnön arvo ja työnantajan saaman oikeuden laajuus. Työsuhdekeksintökomitea on mietinnössään (KM 1965:B 16 s. 39) todennut, että keksinnön kaupallisena arvona on pidettävä sen objektiivista arvoa, riippumatta siitä mikä arvo keksinnöllä on työnantajan liikkeessä. Huomioon otettavista seikoista mietinnössä mainitaan mm. työtovereilta saatu tekninen apu, erityisesti mikäli sitä on annettu työaikana. Työsuhdekeksintöasetuksen 3.2§ mukaan keksinnön arvo määritetään sen mitattavan taloudellisen hyödyn perusteella, joka työnantajalle keksinnöstä aiheutuu. Tästä vähennetään esimerkiksi keksintöön sijoitetut investointi- ja patentointikustannukset.
Käräjäoikeus katsoi, että salliessa perustamansa yhtiön pyrkiä käyttämään keksintöön perustuvaa patenttia ja sallimalla patentin mukaisen menetelmän testaamisen Puolangan kunta oli hyödyntänyt keksintöä 1999 – 2001. Hyödyntämisen taloudellisen merkityksen vähäisyys huomioiden käräjäoikeus katsoi, että korvaus voidaan määrätä lain 7.2 §:n mukaisesti kertakorvauksena.
HE 3/1988 mukaan usean keksijän ollessa kysymyksessä, tulee korvausta arvioitaessa ottaa huomioon se, missä suhteessa keksijät ovat osallistuneet keksinnön tekemiseen. Käräjäoikeus arvioi B:n osallistumisen keksintöön olleen merkittävä.
Puolangan kunta oli myöntänyt kanteen oikeaksi 3000 euron osalta, joista 1000 euroa oli tarkoitettu kattamaan A:n patentointikustannukset. Käräjäoikeus oli katsonut, ettei A ollut näyttänyt olevansa oikeutettu suurempaan korvaukseen, kuin mitä kunta oli myöntänyt.
Helsingin hovioikeus ei 27.3.2007 antamallaan tuomiolla muuttanut käräjäoikeuden 7.6.2004 antamaa päätöstä. Käräjäoikeuden 12.11.2004 antamaa tuomiota muutettiin kuitenkin oikeudenkäyntikulujen osalta siten, että A:n kunnalle maksettavia oikeudenkäyntikuluja alennettiin 15 000 euroon korkoineen ja siten, ettei suoritettava korvaus sisältänyt arvonlisäveroa.