Tiivistelmä 10.7.2008 / TT
S oli keksinyt käymälän lämpöistuimen 1970-luvulla. Soli tehnyt Insinööritoimisto Isora Ky:n (Isora) kanssa sopimuksen tuotteen valmistamisesta ja markkinoinnista (1978). S oli keskittynyt myynninedistämiseen. S oli myynyt tuoteoikeudet Tampereen Pyrinnön Koripallon tukiyhdistys ry:lle (1983). Yhdistys oli myynyt oikeudet I. I:lle, joka puolestaan oli siirtänyt ne edelleen I. Ilveskorpi Ky:lle (Ilveskorpi). Isora Oy:n (ent. Ky) toiminnan jatkajaksi oli tullut Epsira Oy (Epsira). Epsira oli sopinut tai muuten hyväksynyt, että se jatkaisi tuotteen valmistajana ja markkinoijana. Jo ensimmäisessä sopimuksessa, S:n ja Isoran välillä, oli tuotteesta käytetty nimeä PUU CEE. S oli hakenut tunnuksen rekisteröimistä tavaramerkiksi, mutta hakemus oli jäänyt sillensä. Myöhemmin tavaramerkin oli rekisteröinyt Ilveskorpi (2002). Epsira oli tehnyt rekisteröinnistä väitteen, jonka patentti- ja rekisterihallitus oli hylännyt. Epsira oli irtisanonut sopimuksensa kommandiittiyhtiön kanssa (2000) ja jatkanut PUU CEE tunnuksen käyttöä.
Ilveskorpi Ky oli nostanut kanteen ja vaatinut käräjäoikeutta kieltämään tavaramerkin loukkauksen jatkaminen. Tunnus oli vakiintunut tavaramerkiksi, johon oikeudet olivat siirtyneet Ilveskorvelle. Yhtiö oli myös rekisteröinyt tavaramerkin. Sopimuksilla valmistuksesta ja markkinoinnista, eivät osapuolet olleet tarkoittaneet siirtää tavaramerkkioikeutta. Epsiraa oltiin aina informoitu tuoteoikeuksien siitymisestä uudelle omistajalle. Tavaramerkki ei ollut vakiintunut Epsiralle.
Epsira oli nostanut vastakanteen ja vaatinut, että KäO kumoaa Ilveskorven tavaramerkin rekisteröinnin, vahvistaa tavaramerkin vakiintuneen Epsiralle sekä kieltää Ilveskorpea jatkamasta tavaramerkin loukkausta. Ilveskorpi ei ollut osoittanut, että tavaramerkkioikeus oli siirtynyt sille, eikä yhtiö ollut käyttänyt tunnusta tuotteidensa erityisenä tunnuksena. Ilveskorpi oli toiminut vain Epsiran kauppaedustajana. Sen sijaan Epsiran käytössä, kahdenkymmenen vuoden aikana, PUU CEE oli tullut tunnetuksi yrityksen tuotteiden erityisenä tunnuksena asianomaisissa elinkeino- ja kuluttajapiireissä.
KäO oli päättänyt, että kanne tavaramerkin mitättömäksi julistamisesta (vastakanne) ratkaistaisiin ennen Ilveskorven nostamaa kannetta. KäO katsoi, että S oli ottanut PUU CEE -tuotenimen käyttöön jo ennen Isoran kanssa tehtyä sopimusta. Sopimus oli koskenut vain tuotteen valmistusta ja markkinointia. Myös se, että S oli hakenut tavaramerkin rekisteröintiä, oli osoittanut keksijän mieltäneen itsensä tavaramerkin haltijaksi. Epsira ei aktiivisillakaan markkinointitoimilla ollut vakiinnuttanut merkkiä itselleen. Tunnus oli 1970- ja 1980-lukujen taitteessa vakiintunut S:lle, jolta tavaramerkkioikeus oli siirtynyt lopulta Ilveskorvelle.
Näillä perusteilla KäO oli hylännyt Epsiran vaatimukset tavaramerkin kumoamisesta ja sen vahvistamisesta, että Epsira olisi vakiinnuttanut tavaramerkin.
Epsira valitti hovioikeuteen ja toisti aiemmin esittämänsä. Samoin Ilveskorpi toisti aiemmat perustelunsa. Lisäksi se toimitti HO:lle PRH:n valituslautakunnan väitettä koskeneen, lainvoimaisen, valituksen hylkäävän päätöksen.
HO yhtyi KäO:n perusteluihin ja lisäsi vielä, että Isoran ja Epsiran pitkään jatkunut tunnusmerkin käyttö oli johtanut vakiintumiseen kulloisenkin oikeudenhaltijan hyväksi.
HO pysytti KäO:n tuomion.