Tiivistelmä 12.7.2007 / Olli
Teosto oli käräjäoikeudessa vaatinut majoitus- ja ravintolatoimintaa harjoittaneelta Pulsor Oy:ltä hyvitystä luvattomasta musiikin esittämisestä. Teoston mukaan Pulsorin liiketoiminnan luonne oli olennaisesti muuttunut sen rakennettua kaksi tanssisalia (1998 ja 2001). Näin ollen yhtiön olisi tullut solmia sopimus esityskorvauksista H-hinnaston (huvi- ja viihdetilaisuudet) mukaisesti R-hinnaston (ravitsemis- ja majoitusliike) sijaan. Pulsor ei ollut tähän suostunut, joten Teosto oli irtisanonut musiikinesityssopimuksen. Mekaanista musiikkia koskeva sopimus oli kuitenkin jätetty voimaan. Teoston mielestä Pulsor sopimuksettomassa tilassa esitti musiikkia julkisesti ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa ja siten lainvastaisesti. Pulsor katsoi olevansa majoitus- ja ravitsemisliike, jollaisia varten R-hinnasto oli olemassa. Yhtiö oli maksanut Teostolle tämän hinnaston mukaan, eikä Teostolla siten ollut siltä saatavia. Tehty sopimus oli kattanut liikkeenharjoittajan laajentuneen toiminnan ja sen johdosta oli peritty suurempi korvaus. Pulsor vetosi myös siihen, että musiikinesityssopimus oli solmittu tanssisalien valmistumisen välissä (1999) Teoston edustajan tarkastettua tilat. Lisäksi Teosto ei ollut irtisanonut sopimusta, vaan se oli vain ilmoittanut kirjeitse käsityksensä sopimuksen soveltuvuudesta.
Käräjäoikeus oli verrannut hinnastoja ja katsonut, että Pulsorin toimintaan oli soveltunut R-hinnasto. Asiassa oli jäänyt selvittämättä, että järjestettyjä tansseja olisi tullut arvioida ravintolatoiminnasta erillisenä toimintana. Yrityksen liikevaihdosta noin 80 prosenttia kertyi muusta kuin pääsylipputuloista. Toisen tanssisalin valmistuminen (2001) oli KäO:n mukaan merkinnyt vain sitä, että R-hinnaston mukaista sopimusta olisi tullut tarkistaa asiakaspaikkojen lisääntyminen huomioiden. Teostolla ei määräävässä markkina-asemassa olevana alan järjestönä ollut oikeutta muuttaa sopimusta yksipuolisesti. KäO oli hylännyt kanteen.
Teosto valitti hovioikeuteen ja vaati Pulsorin velvoittamista maksamaan tekijänoikeuslain (57 §) mukaista hyvitystä luvattomasta musiikin esittämisestä. Teosto katsoi KäO:n kokonaan sivuuttaneen tuomiossaan tekijänoikeudellisen näkökulman, jonka mukaan teoksen käyttö edellyttää aina tekijän lupaa. Tekijän oli määrittänyt käytön ehdot ja siitä maksettavan korvauksen. Teoston mielestä ratkaisevaa hinnaston valinnassa oli se, millainen tilaisuus oli ollut ja oliko kyse yksittäisestä tilaisuudesta vai säännönmukaisesta ravintolatoiminnasta. H-hinnasto soveltui Pulsorin tanssisaleissa järjestettyyn toimintaan mm. siitä syystä, että tilaisuuksia järjestettiin vain kahdesti viikossa eivätkä salit muistuttaneet ulkoisesti ravintolaa. Huvitilaisuuden luonnetta tuki myös mainonta ja muu markkinointi sekä tilaisuuksissa esiintyvät taiteilijat. Pulsorin mukaan Teosto ei ollut irtisanonut musiikinesityssopimusta yhtiön ilmoitettua sille toimintansa laajentumisesta. Tansseja oli järjestetty osana säännönmukaista ja tavanomaista majoitus- ja ravitsemisliiketoimintaa.
HO hyväksyi KäO:n tuomion perustelut siltä osin kuin siinä oli katsottu Pulsorin harjoittavan nimenomaan majoitus- ja ravitsemisliiketoimintaa ja ettei tilaisuuksia järjestetty ravintolatoiminnasta erillisenä toimintana. HO:n mukaan R-hinnaston perusteella sovitut maksut olivat kohtuulliset suhteessa muihin samanlaisiin tanssiravintoloihin. Koska perusteita H-tariffin noudattamiseen ei ollut, HO hylkäsi kanteen.