Oy Lindell Ab:lle oli myönnetty suomalainen patentti nro 81997. Patentin hakemus- ja alkupäivä on 19.1.1989. Keksinnön nimitys on ”Menetelmä ja teippipaperiratojen liittäminen toisiinsa – Förfarandet och tejpförsammanfogning av pappersbanor”. Patentti on voimassa 19.1.2009 saakka.
Osapuolet olivat sopineet 2002 sopimuksen, jossa oli sovittu, että tesan oikeudesta käyttää patenttia sekä patentin käytön korvauksen määräytymisen perusteista. Sopimuksen mukaan Lindellin päästessä sopimukseen kolmannen osapuolen kautta, on aika, jona kolmas voi käyttää patenttia, enintään kaksi kuukautta. Lisenssin antamisesta kolmannelle olisi ilmoitettava välittömästi tesalle. Jos sopimuksessa oli ehto, jonka mukaan tesa vapautuisi rojaltimaksuvelvollisuudesta, jos Lindell kävisi kolmannen kanssa oikeutta patentin käytöstä. Jos kolmas saisi paremmat lisenssioikeudet kuin tesa, tulisi tesan rojaltimaksuvelvollisuutta tarkastaa.
Asiassa tesa oli ilmoittanut 2003 Lindellille Yhdysvaltalaisen 3M –nimisen yhtymän loukkaavan Lindellin patenttia. Lindell oli ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin ja päässyt sovinto- ja jakelusopimukseen 3M –yhtymän kanssa. Nyt Lindell vaati, että KäO velvoittaa tesan suorittamaan lisenssisopimuksen rojaltikorvauksesta suorittamatta jääneen määrän ja korvaamaan Lindellin oikeudenkäyntikulut.
Tesa vaati kanteen hylkäämistä. Vastakanteessaan tesa vaati liikaa maksetun lisenssimaksun palauttamista. Lindell kiisti vastakanteen. Ratkaistavana kysymyksessä asiassa oli lisenssisopimuksen tulkinta. Kyse ei ollut kohtuuttomien ehtojen sovittelusta, vaan sopimusehtojen tulkinnasta.
KäO katsoi, että osapuolilla oli ollut erilainen käsitys sopimusehdon sisällöstä sekä siitä, miten sopimusehtoa tulee soveltaa. Siten tulkintaristiriitaa ei voitu ratkaista osapuolten yhteisen tahdon mukaisesti. KäO katsoi, että osapuolet olivat olleet sopimusneuvotteluissa tasavertaiset ja kumpikin osapuoli on myötävaikuttanut sopimuksen sisältöön. Sopimuskohdan tulkinnassa oli kiinnitettävä huomio sopimusehdon sanamuotoon ja sopimusehtoihin kokonaisuudessaan.
KäO totesi, että 3M:n kilpailevan tuotteen käyttö oli keväällä ja kesällä 2003 ollut vähäistä ja pikemminkin koeluonteista, eikä sillä ole katsottava olleen taloudellisia vaikutuksia tesaan nähden. Syksyllä tuote ei ole enää ollut käytössä. KäO katsoi, että tesa ei ole joutunut huonompaan asemaan kuin kolmas. Siten tesa on velvollinen suorittamaan lisenssimaksua.
Tapauksessa Lindellin kanne osittain hylättiin ja tesan nostama vastakanne hylättiin. KäO velvoitti tesan suorittamaan Lindellille osakorvauksen oikeudenkäyntikuluista. Osapuolet valittivat asiassa Hovioikeuteen.
Tesa AG katsoi tulkittavana olevan sopimuskohdan olevan yksiselitteinen; mikäli uusi lisenssinsaaja saa Oy Lindell Ab:n kanssa paremmat ehdot, tesa AG:n maksamaa lisenssimaksua alennetaan ja sovitetaan parempien ehtojen mukaisesti. Koska 3M-yhtiö ei ollut maksanut patentin käytöstä korvausta, sitä voitiin pitää parempana ehtona ja tesa AG:n käyttökorvausta tulisi siten sovitella vastaavasti. Oy Lindell Ab vaati tesan rojaltikorvauksen korottamista ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista.
Hovioikeuden arvioitavaksi tuli sopimuksen tulkinta ja se, millainen merkitys 3M:n tuotteen käytöllä on ollut tesa AG:n taloudellisiin etuihin nähden ja voidaanko 3M:n tuotteen käyttöä pitää lisenssisopimuksena tarkoitettuna parempana ehtona. Hovioikeus katsoi, ettei sillä ollut aihetta arvioida näyttöä tai siitä tehtäviä johtopäätöksiä toisin, kuin käräjäoikeus.
(MH, 2.6.2014)