-verkkolehtiT.S (kantaja) oli vaatinut, että KäO vahvistaa vastaajan loukanneen kantajan malli- ja tavaramerkkioikeutta markkinoimalla tiettyjä löylykauhoja. Kantaja vaati loukkauksen kieltämistä, löylykauhojen muuttamista ja korvauksia. Lisäksi kantaja vaati oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Vastaaja vaati kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujaan sillä perusteella, että kanne olisi aiheeton. Kyseistä löylykauhaa oli vastaajan mukaan valmistettu vähän, ja kaupankäynti lopetettiin ennen, kuin sitä edes aloitettiin. Lisäksi vastaaja oli pyrkinyt sovinnolliseen ratkaisuun.
KäO katsoi, että kantaja oli jo saanut korvauksensa ja kantaja oli pitänyt vastaajan toimenpiteitä löylykauhojen markkinoinnissa riittävänä. Siten aianoastaan oikeudenkäyntikulut olivat jääneer riitaisiksi. KäO katsoi, että vastaaja oli valmisteluistunnossa myöntänyt loukkauksen ja siten kantajalla oli ollut perusteltu syy jatkaa oikeudenkäyntiä. Siten vastaaja velvoitettiin korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Hovioikeudessa asia koski oikeudenkäyntikulujen korvaamista. HO alensi oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta.
(MH, 2.6.2014)