Tiivistelmä 11.6.2008 / tt
Fuuga-Controls Oy, kantaja, on teollisuuskoneiden tukkumyyntialalla toimiva yritys, jolle oli vuonna 2001 myönnetty patentti keksintöön nimeltä ”menetelmä yksikköjen pesemiseksi automaattisessa pesulinjassa sekä automaattinen pesulaitteisto” (FI-966661 C). Vastaajia olivat Electrolux Professional Oy (”E”), Kitchen Ky Harri Ojala (”K”), Restel Oy/Kylpylähotelli Eden (”Eden”), Sokotel Oy/Hotelli Tammer (”Tammer”) sekä Tampereen Espanjalaiset Ravintolat Oy/Ravintola Salud (”Salud”).
Kantaja oli vaatinut käräjäoikeutta (KäO) vahvistamaan, että vastaajayritykset olivat loukanneet sen patenttia. Lisäksi kantaja oli vaatinut kieltoa sen estämiseksi, että vastaajat jatkaisivat patenttia loukkaavien laitteiden valmistusta, asennusta ja hyväksikäyttöä. E:n valmistama, patenttivaatimuksen mukainen, pesumenetelmä oli hakemuksen virastokäsittelyn aikana ollut käytössä Edenissä, Tammerissa ja Saludissa. Vastaajat olivat esittäneet, että heidän laitteensa eivät olleet vastanneet riitapatentin mukaista menetelmää, sillä laitteissa oli merkittäviä eroja (esim. pesulinjan tunnistin toimi laitteissa eri tavoin).
KäO oli arvioinut patentin suojapiirin laajuutta patenttivaatimusten mukaisesti (PatL 39 §). Patenttivaatimusten perusteella se katsoi vastaajien käytössä olleen menetelmän olevan kantajan, patentilla suojatun menetelmän, mukainen. KäO vahvisti petentinloukkauksen ja kielsi toiminnan jatkamisen välituomiolla keväällä 2004.
Kun patentin loukkaus oli todettu, oli kantaja vaatinut vastaajilta hyvitystä keksinnön hyväksikäyttämisestä (loukkausvoitto), vahingonkorvausta toteutumattomista kaupoista sekä korvausta saamatta jääneestä voitoista ja oikeudenkäyntikuluista. Vaatimus loukkausvoitosta oli perustunut PatL 58.1 §:iin ja TavaramerkkiL 38 §:n analogiseen tulkintaan. Vastaajista E ja K olivat toimineet tahallisesti ja muut tuottamuksellisesti. Vastaajien mukaan laitteet olivat olleet vain koeluonteisessa käytössä, ja myynnin vähentyminen oli johtunut muista syistä, kuin E:n laitteisiinsa tekemistä muutoksista (ne olivat johtaneet menetelmien vastaavuuteen). Lisäksi väitetyltä vahingolta oli puuttunut syy-yhteys Edenissä, Tammerissa ja Saludissa tapahtuneiden oikeudenloukkausten välillä.
KäO oli katsonut, että E oli tiennyt patenttihakemuksesta ja tuntenut sen sisällön, sillä E oli tehnyt väitteen hakemuksesta. KäO oli olettanut, että myös muut vastaajat olivat tietoisia hakemuksesta, koska E oli ollut yhteistyössä heidän kanssaan. Vastaajat olivat syyllistyneet tuottamukselliseen patentinloukkaukseen. KäO oli velvoittanut vastaajat kohtuullisesti korvaamaan keksinnön hyväksikäyttäminen (loukkausvoitto). Korvauspäätöksessä oli otettu huomioon EY:n direktiivi (2004/48/EY) teollis- ja tekijänoikeuksien suojasta, PatL 58.1:n sanamuoto ja KKO:n ennakkoratkaisuja. Direktiiviä ei ollut saatettu voimaan Suomessa vielä ratkaisuhetkellä. Saamatta jääneistä voitoista tai muusta liiketoiminnan vahingosta KäO ei ollut tuominnut korvausta näytön riittämättömyyden vuoksi.
Molemmat osapuolet valittivat hovioikeuteen (HO).
Fuuga-Controlsin mielestä vastaajien maksettavaksi määrätty hyvitys oli liian vähäinen loukkaushyötyyn verrattuna. Toteutumatta jääneistä kaupoista olisi tullut määrätä korvaus, ja saamatta jääneistä tuloista olisi pitänyt määrätä korvaus, vaikka loukkaaja ei olisi patentinhaltijan kilpailija. Yhteisvastuullisen korvauksen sijasta olisi kullekin patentin loukkaajalle tullut määrätä yksilöllinen korvausvelvollisuus. Väitettyjen patentinloukkaajien mukaan tuomio loukkauksesta tuli hylätä, mutta jos näin ei tehtäisi tuomittuja korvausmääriä tuli alentaa. KäO oli virheellisesti ottanut huomioon implementoimattoman EY-direktiivin. Myöskään yritysten saamista loukkausvoitoista ei ollut esitetty mitään näyttöä.
HO pysytti välituomion patentinloukkauksesta samoin perustein, kuin KäO oli siihen päätynyt. EY:n direktiivi implementoitiin syksyllä 2006, eikä se ollut aiheuttanut muutoksia PatL 58 §:ään. Niinpä KäO oli voinut ottaa direktiivin huomioon tulkitessaan kansallista lainsäädäntöä. HO alensi Edenin ja Saludin maksettavia korvausmääriä kummankin osalta 250 euroa. Muita muutoksia ei HO KäO:n tuomion lopputulokseen tehnyt.