-verkkolehtiYleisradio (kantaja) vaati käräjäoikeutta vahvistamaan, että Yleisradion tekijänoikeuslain 47 §:n nojalla suojattujen äänitteiden käytöstä maksettavan korvauksen määrän täytyy olla kohtuullinen ottaen huomioon myös Yleisradion toiminnalle laissa asetetut perustavoitteet ja sen tulee perustua lähetetyn musiikin määrän lisäksi Yleisradion suojattujen äänitteiden käytöstä julkisen palvelun lähetystoiminnassaan saamaan hyötyyn.
Lisäksi kantaja vaati, että hyötyarvion tuli perustus kuuntelijatutkimuksiin. Kantaja oli lisäksi määritellyt vahvistettavan korvauksen määrän eri lähetyksille. Lisäksi kantaja vaati, että KäO velvoittaa Gramexin (vastaaja) osallistumaan 50 % osuudella Yleisradion suojattujen äänitteiden käytön seurantaan ja raportointiin liittyvistä kustannuksista. Kantaja vaati myös, että KäO kohtuullistaa tekijänoikeuslain 47 §:n 2 momentin sekä 29 §:n sekä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:n nojalla osapuolten välisen Lähetyskorvaussopimusten ehtoja ja velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut.
Kantaja perusteli kanteensa Gramexin taloudellisella asemalla, esityskorvausten korkeudella ja mediakentän olennaisella muutoksella. Asiaa koskien oli annettu välitystuomio, joka koski vuotta 1996 edeltävää aikaa. Lisäksi kantajan mukaan sen tavoittamien henkilöiden määrä on vähentynyt vuosien 1996 ja 2003 välillä.
Vastaaja vastusti kannetta ja vaati ensisijaisesti kanteen tutkimatta jättämistä ja toissijaisesti kanteen hylkäämistä näyttämättömänä ja lakiin perustumattomana ja perusteettomana. Vastaajan mukaan asia oli ratkaistu vuonna 1997 annetulla, tulevaisuuteen tähtäävällä ja pitkälle aikavälille tarkoitetulla välitystuomiolla. Vastaaja perusteli vastustamisensa mm. oikeudenhaltijoiden intressillä, markkinaehtoisuudella ja välitystuomion muuttamiskynnyksen korkeudella. Lisäksi vastaajan mukaan radiosoitolla oli haitallisia vaikutuksia muun muassa sillä tavalla, että radiosoiton vuoksi kuuntelija voi kyllästyä kappaleeseen tai artistiin, eikä halua ostaa äänitteitä, ja kuuntelija ei myöskään välttämättä lähde konserttiin, kun voi kuunnella artistia radiosta.
KäO katsoi, että 13.6.1997 annetun välitystuomion oikeusvoimavaikutus ei estä kanteessa esitettyjen vaatimusten tutkimusta. Mediakentän olosuhteet eivät olleet olennaisilta osiltaan pysyneet vuoden 1997 kaltaisina. KäO katsoi lisäksi olevansa toimivaltainen tutkimaan kantajan vaatimukset ja vaatimukset eivät olleet liian yleisiä. KäO vahvisti, että Yleisradion tekijänoikeuslain 47 §:n nojalla suojattujen äänitteiden käytöstä maksettavan korvauksen määrän tulee olla kohtuullinen ja kohtuullisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon kaikki olosuhteet.
Korvauksen tulee olla oikeassa suhteessa tuottajien ja esittäjien panokseen, käyttäjän saamaan hyötyyn ja kuulija- tai katsojakunnan kokoon nähden. Lisäksi huomioon on otettava sopimusten perusteella maksettavat tariffit, muissa EU-valtioissa sovelletut tariffit ja kaupallisten asemien maksamat korvaukset.
KäO totesi Gramexilla olevan määräävä markkina-asema. KäO vahvisti eri lähetyksille kohtuullisen korvauksen ja vahvisti, että korvausten tulisi vuodesta 2003 määräytyä KäO:n esittämien perusteiden ja määrien pohjalta siten, että korvauksia tarkistetaan vuosittain elinkustannusindeksin ja yleisen ansiotasoindeksin keskiarvolla. KäO velvoitti vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Osapuolet valittivat hovioikeuteen. HO vahvisti KäO:n tuomion kanteen tutkimisen edellytysten osalta, korvauksen määräytymisen perusteiden osalta ja osin korvauksen määräytymisen rakenteen osalta. HO kumosi KäO:n tuomion siten, että paikallis- ja aluelähetyksiksi määriteltiin muut kuin valtakunnalliset lähetykset enimmäisasukasmäärän sijaan. Lisäksi HO muutti KäO:n tuomiota suomenkielisten paikallis- ja aluelähetyksistä maksettavan kohtuullisen korvauksen osalta.
(MH, 2.6.2014)