Tiivistelmä 11.6.2007 / Olli
A on toiminut suomalaisessa Hurriganes-rock-yhtyeessä, joka oli tehnyt 1970-luvulla tuottajayhtiö Love Recordsin kanssa sopimuksia yhtyeen esitysten taltioimisesta ja äänilevyjen tuottamisesta. Vain 14.1.1975 päivätty sopimus oli säilynyt, mutta muut sopimukset olivat tiettävästi olennaisilta osin samansisältöisiä. Love Recordsin mentyä konkurssiin Siboney Oy osti (20.10.1989) oikeudet yhtyeen esitysten master-nauhoihin. Siboney on julkaissut ja saattanut myyntiin Hurriganes-yhtyeen levyjä.
A oli vaatinut käräjäoikeutta vahvistamaan, että hänen Love Records Oy:lle luovuttamiensa tallenteiden tekijänoikeuslain (45 §) mukaiset oikeudet olivat palautuneet hänelle sopimuksien tekoaikojen mukaisen 25 vuoden suoja-ajan päätyttyä. Hän oli vaatinut lisäksi käräjäoikeutta velvoittamaan Siboney Oy:n lopettamaan välittömästi tekijänoikeudellisesti suojatun omaisuuden kopioimisen ja levittämisen sekä yhtiön velvoittamista maksamaan tekijänoikeuslain (57 §) mukaista hyvitystä ja vahingonkorvausta.
Alkuperäisen tekijänoikeuslain (45 ja 46 §) suoja-aika oli 25 vuotta esityksen laitteelle ottamisesta ja äänityksen tapahtumavuodesta lukien. Lainmuutoksella (43/1991) suoja-aika pidennettiin 50 vuoden pituiseksi. Lain voimaantulosäännöksen mukaan 50 vuoden suoja-aikaa sovelletaan teokseen, joka on tallennettu 1.9.1961 jälkeen.
KO oli todennut, että suoja-ajan pidennyksellä ei ollut pyritty vaikuttamaan levytyssopimuksiin, vaan pidentämään suoja-aika kaikkien sopijapuolien hyväksi. Kanteen tarkoittamissa levytyssopimuksissa on nimenomaiset määräykset sopimusten voimassaolosta ja irtisanomisesta. Asianosaiset eivät olleet sopineet, että sopimukset olisivat voimassa vain sopimusten tekoaikaan voimassa olleen lain mukaisen suoja-ajan. Siksi KO tulkitsi sopimuksia siten, että esitysten tallenteiden tekijänoikeuslain (45 §) mukaiset oikeudet eivät olleet palautuneet A:lle 25 vuoden kuluttua tallenteiden tekemisestä, vaan sopimukset olivat edelleen voimassa. KO hylkäsi kanteen.
Kantaja valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden tuomion kumoamista. Hovioikeus totesi säilyneen sopimuksen (14.1.1975) mukaan Love Recordsin saaneen täyden omistus- ja käyttöoikeuden taltioimiinsa esityksiin. Irtisanomisehto koski vain esitysten taltioimisoikeuksia. Taltioitujen äänitteiden hyödyntämisoikeuksien kestosta sopimuksessa ei ollut nimenomaisesti mainittu mitään, eikä sopimuksesta voida myöskään päätellä, että niiden olisi sovittu olleen Love Records Oy:llä 25 vuoden ajan. Hovioikeus katsoi, etteivät tallenteiden oikeudet olleet palautuneet A:lle.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.