Tiivistelmä 16.7.2008 / TT
Tesa AG -yhtiölle (tesa) oli myönnetty Eurooppapatentti (2000), joka oli voimassa myös Suomessa. Patentti koski ”Teippi – Tejp”-nimistä keksintöä, joka oli tarkoitettu käytettäväksi liikkeessä ja loppumaisillaan olevan paperirullan yhdistämiseen uuteen rullaan koneita pysäyttämättä. Keksintö on hyödyllinen paperin valmistuksessa ja painotaloissa. Oy Lindell Ab -yhtiön (Lindell) mukaan keksintö ei ollut täyttänyt patentoitavuuden edellytyksiä.
Lindell oli nostanut kanteen, jossa se oli vaatinut käräjäoikeutta julistamaan patentin mitättömäksi ja määräämään sen poistettavaksi patenttirekisteristä. Patenttivaatimuksissa oli kuvattu alalla tunnettua tekniikkaa Tesan teipin ainoa keksinnöllinen piirre oli ollut se, että teipissä käytetty molemmin puolin tarttuva osa (suljentateippi) oli sijoitettu tietylle etäisyydelle teipin reunasta. Toisaalta esimerkiksi saksalaisessa patenttijulkaisun mukaan patenttia ei voitaisi kiertää sijoittamalla suljentateippi tietyn välin päähän reunasta. Myös muiden patenttijulkaisujen perusteella on ollut tunnettua sijoittaa suljentateippi muualle kuin teipin reunaan. Käytännön syistä alan ammattimiehelle olisi ollut selvää sijoittaa suljentateippi reunaan tai tietyn välin päähän reunasta.
Tesa oli vaatinut, että KäO hylkää kanteen. Riitapatentti on ollut Suomessa voimassa, se on Euroopan patenttiviraston tutkima ja hyväksymä, eikä patenttia vastaan oltu tehty väitteitä. Riitapatentin hakemisajankohtaa edeltäneet patenttijulkaisut eivät olleet este keksinnöllisyydelle. Keksintö oli ratkaissut paperirullien yhdistämiseen liittyneitä ongelmia.Olennaista oli ollut, että suljentateippi oli sijoitettu tarkkaan määritellyn etäisyyden päähän teipin reunasta. Tällaisen teipin valmistaminen on huomattvasti vaikeampaa, joten keskitason ammattimies tuskin päätyisi tähän ratkaisuun. Aiemmin tunnetussa tekniikassa olennaista oli ollut teipin kaksipuolisen osan sijoittaminen teipin reunaan.
Patentti- ja rekisterihallitus oli lausunnossaan katsonut, että lukuarvot kaksipuolisen osan sijoittamiselle teipin reunasta, täyttävät uutuusvaatimuksen. Keksinnöllisyysvaatimus ei sen sijaan täyty, sillä ammattimiehelle oli selvää sijoittaa kaksipuolinen osa tällä tavoin. Teknillisten asiantuntijoiden mielestä myös keksinnöllisyysvaatimus oli täyttynyt.
KäO oli katsonut, että tunnetuun tekniikan tasoon ei ollut kuulunut se, että kaksipuolinen osa oli sijoitettu tarkkaan määritellylle etäisyydelle reunasta. Keksinnöllä oli ratkaistu rullanvaihtoon liittyneitä ongelmia tavalla, joka ei ollut ollut alan keskitason ammattimiehelle ilmeistä. Riitapatentin menetelmä oli ollut yllätyksellinen ja ennakkoluuloton.
Näillä perusteilla KäO oli hylännyt kanteen. Tuomio annettiin äänestyksen jälkeen.
Lindell valitti hovioikeuteen ja toisti aiemmin esittämänsä. Samoin tesa toisti KäO:ssa esittämänsä.
HO ei nähnyt tarvetta muuttaa KäO:n päätöstä pääasian osalta. (Ainoastaan Lindellin korvattavaksi määrättyjen oikeudenkäyntikulujen määrää alennettiin)