-verkkolehtiTryg Forsikring A/S, Tryg Forsikring II A/S, Suomen sivuliike (kantajat) olivat vaatineet käräjäoikeutta julistamaan tavaramerkkirekisteröinnin Trygg Hansa (kuviomerkki, rek. nro 134398) menetetyksi ja velvoittaa vastaajat suorittamaan kantajien asianosaiskulut.
Perusteluinaan kantajat esittivät, että menetyksi vaadittu kuviomerkki oli rekisteröity 5.10.1994 Trygg Hansa SPP Holding AB –nimisen yhtiön toimesta. Merkin nykyinen haltija on Repono Holding AB –niminen yhtiö. Kantajat esittivät, ettei tavaramerkkiä ole käytetty edes tilapäisesti vuoden 2000 jälkeen elinkeinotoiminnassa Suomessa palvelujen tunnuksena.
Vastaaja vaati kanteen hylkäämistä. Trygg-Hansa Försäkrings AB oli yksi Ruotsin suurimmista yrityksistä ja vakuutusyhtiöistä. Tavaramerkillä on pitkä historia ja se on yksi Ruotsin tunnetuimpia tavaramerkkejä pitkän käytön ja vakiintumisen vuoksi. Suomessa kuviomerkki on rekisteröity Repono Holdingille, mutta tosiasiallinen käyttäjä on kuitenkin Trygg-Hansa Försäkrings AB, joka on PRH:n tavaramerkkirekisteriin rekisteröity yksinomainen kotimaisen käyttöluvan haltija. Lisäksi vastaajan mukaan kuviomerkki oli Suomessa vakiintunut ja merkkiä oli käytetty katkeamatta. Lisäksi käyttö jatkui edelleen.
Kantajat vastasivat olevansa osa kansainvälistä TrygVesta-vakuutuskonsernia, jonka päämarkkina-alue on Pohjoismaat. Kantajan mukaan se oli käyttänyt Tryg.nimeä vakuutuspalveluiden myynnissä jo vuonna 1911. Konsernin juuret juontavat vuoteen 1731. Asiassa oli riitaista, onko ”TRYGG HANSA” + kuvio merkkiä käytetty Suomessa palveluiden tunnuksena viimeisen viiden vuoden aikana. KäO julisti tavaramerkkirekisteröinnin menetetyksi.
KäO perehtyi vastaajan todisteisiin, kuten markkinatutkimukseen, ja totesi, että tavaramerkkiä voidaan pitää vakiintuneena jos yli 50 prosenttia kohderyhmästä tuntee sen. Tässä tapauksessa näin ei ollut. KäO totesi, ettei myöskään yksittäinen tietylle henkilölle osoitettu tarjouskirje riitä selvitykseksi merkin käytöstä. KäO katsoi, ettei ollut näytetty selvitystä siitä, että kannetavaramerkkiä olisi käytetty Suomessa viimeisen viiden vuoden aikana.
KäO katsoi, että vastaajan tavaramerkistä oli haittaa kantajalle ja se esti kantajia käyttämästä samankaltaisia tavaramerkkejä konserninlaajuisesti myös Suomessa. KäO tuomitsi tavaramerkin menetetyksi.
Vastaajat valittivat asiasta hovioikeuteen. Valittajat vetosivat siihen, että merkki oli vakiintunut. Vastaajat viittasivat EU-tuomioistuimen 11.3.2001 antamaan tuomioon asiassa C-40/01 (Ansul BV/Ajax Brandbeveiling BV) ja 27.1.2004 antamaan määräykseen asiassa C-259/02 /La Mer Technology Inc/Laboratoires Goemer SA), joiden mukaan tavaramerkin tosiasiallinen vähäinenkin käyttö on riittävää, mikäli käytöllä on tosiasiallinen taloudellinen perusta.
HO katsoi, ettei kannetavaramerkkiä oltu käytetty Suomesa tavaramerkkilain 26 §:ssä tarkoitetulla samalla. Hovioikeus hyväksyi KäO:n ratkaisun perustelut haittaedellytyksen täyttymisen osalta ja totesi, ettei kannetavaramerkin vakiintumisella ole merkitystä arvioitaessa sen tavaramerkkilain 26 §:ssä tarkoitettua käyttö.
HO ei muuttanut KäO:n tuomion lopputulosta.