-verkkolehtiTiivistelmä 18.8.2009 / KaLa
Eli Lilly and Company Ltd ja Oy Eli Lilly Ab (Eli Lilly) olivat vaatineet, että käräjäoikeus (KäO) kieltäisi ratiopharm GMbH ja ratiopharm Oy -yhtiöitä (ratiopharm) loukkaamasta Eli Lillyn suomalaista patenttia nro 101379 ja lisäsuojatodistusta nro 140. Ratiopharm oli saattanut vaihdantaan OLANZAPIN ABZ-PHARMA ja OLANZAPIN RATIOPHARM lääketabletteja, joiden valmistusmenetelmän Eli Lilly väitti loukkaavan yksinoikeuksiaan. Eli Lilly oli vaatinut, että KäO antaisi kieltomääräyksen väliaikaisena ratiopharmia kuulematta. KäO oli hyväksynyt Eli Lillyn vaatimukset ja antanut väliaikaisen kieltomääräyksen.
Ratiopharm oli vastustanut kieltoa. Se oli väittänyt, että sen OLANZAPIN RATIOPHARM-tuotteiden tablettien valmistaminen tapahtui uudella ja omaperäisellä, slovenialaisen yhtiön kehittämällä KRKA-menetelmällä. (Ratiopharm oli tukenut väitteensä asiassa 08/909 esitettyyn asiakirja-aineistoon).
KäO oli pyytänyt patenttilain 66 §:ssä tarkoitettuja teknillisen alan asiantuntijoita antamaan lausunnon valmistusmenetelmien yhteneväisyydestä. Asiantuntijat olivat todenneet, että riitapatentti ja KRKA-menetelmä kuvasivat kahta kemiallisesti erilaista menetelmää valmistaa olantsapiinia. Erot johtuivat eri lähtöaineista ja tavoista tuoda rikki bentsodiatsepiiniryhmään. Menetelmälle oli myös haettu PCT-patenttia, ja PCT-viranomainen oli todennut menetelmän uudeksi ja keksinnölliseksi.
KäO oli pohtinut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettujen turvaamistoimenpiteiden soveltamista patentin loukkaamista koskevassa asiassa. Se oli todennut, että väitetyn loukkauksen on oltava riittävän selvästi yksilöity haastehakemuksessa ja/tai erillisessä turvaamistoimea koskevassa hakemuksessa. Patentin loukkaus on myös oltava todennäköinen, eikä turvaamistoimen myöntämisestä saa aiheutua vastaajalle merkittävää haittaa. Turvaamistoimenpide tuli KäO:n mukaan näin ollen myöntää sekä loukkauksen ollessa ilmeinen että yleensä silloin, kun on selvästi todennäköisempää, että patenttia loukataan.
KäO oli pohtinut myös TRIPS-sopimuksen 27 ja 70 artiklojen merkitystä asiassa. Se oli todennut, ettei Eli Lillyn väite, että alun perin analogiamenetelmäpatenttina myönnetyn peruspatentin suoja määräytyisi samoin perustein kuin tuotepatenttien suoja, vastannut KHO:n tulkintaa. KäO oli viitannut myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuun, jonka mukaan lisäsuojatodistus ei vaikuta patentilla myönnetyn kansallisen ja siten mahdollisesti erilaisen suojan laajuuteen eikä etenkään varsinaiseen patenttisuojan kestoon.
KäO ei myöskään ollut hyväksynyt Eli Lillyn väitettä, että turvaamistoimiasiassa tulisi soveltaa patenttilain 57 a §:n mukaista todistustaakkaa koskevaa säännöstä. Säännöksellä oli KäO:n mukaan merkitystä sen osalta, onko ilman patentinhaltijan suostumusta valmistettu samanlainen tuote katsottava valmistetuksi patentoidulla menetelmällä vai ei. Mikäli vastaaja näyttää toteen, että vastaajan käyttämä menetelmä on erilainen kuin patentin haltijan käyttämä menetelmä, on patentinhaltijalla sen sijaan velvollisuus näyttää toteen se, että vastaajan tuote loukkaa patentoitua menetelmää.
KäO oli tullut lopputulokseen, että ratiopharm oli saattanut todennäköiseksi sen, että vastaajien tuotteissa käytetty olantsapiini oli valmistettu KRKA-menetelmällä, menetelmän kehittäneen slovenialaisen yhtiön toimesta. Hakija ei päinvastoin ollut saattanut todennäköiseksi sitä, että vastaajat loukkaisivat hakijoiden patenttia tai lisäsuojatodistusta.
Myös osapuolille aiheutuvien haittojen punninta johti KäO:n mukaan siihen, ettei lopullista turvaamistoimea koskevaa hakemusta voitu hyväksyä. Geneeristen antipsykoottien tulolla Suomen markkinoille ei voinut olla merkitystä niissä ETA-alueen maissa, joissa Eli Lilly:llä oli voimassa olantsapiinin suojaksi myönnettyjä tuotepatentteja. Tällä perusteella KäO oli hylännyt myös lopullista turvaamistoimea koskevan hakemuksen.
Eli Lilly valitti Helsingin hovioikeuteen ja vaati KäO:n päätöksen kumoamista. Se väitti, että oli vähintään todennäköisempää, että patentinloukkaus oli tapahtunut kuin että se ei ollut tapahtunut. Peruspatentti oli Eli Lillyn mukaan analogiamenetelmäpatentti olantsapiinin valmistamiseksi, joka oli täysin sama olantsapiini kuin vaikuttava aine generisissä tuotteissa. Tämän vuoksi arvioitaessa loukkauksen todennäköisyyttä oli patenttilain 57 a §:n mukaisesti oletettava, että geneeriset tuotteet loukkasivat peruspatenttia.
HO hyväksyi KäO:n perustelut ja johtopäätökset myös siltä osin, kuin se oli jättänyt ottamatta huomioon Eli Lillyn toimittaman asiantuntijalausunnon.
HO ei muuttanut KäO:n päätöstä.