Nokia Mobile Phones Ltd:n keksinnölle ”Taustavalaistuksen valonjohdin litteälle näytölle” oli (2001) myönnetty patentti nro FI 106323B. Modilis oli vaatinut riitapatentin julistamista kokonaisuudessaan mitättömäksi puuttuvan uutuuden ja keksinnöllisyyden perusteella. Modiliksen mukaan riitapatentin ainoa itsenäinen vaatimus oli muotoiltu niin yleiseksi ja laajaksi, että patenttisuoja tuotti yksinoikeuden difraktiiviseen optiikkaan välttämättä kuuluville tunnetuille perusperiaatteille. Esimerkiksi itsenäisen vaatimuksen perusteella tunnettuun tekniikkaan kuuluisi difraktiivisen optiikan soveltaminen litteälle näytölle. Patentti- ja rekisterihallitus oli Nokian pyynnöstä lakkauttanut patentin (2005), mutta Nokia oli (2006)esittänyt keksinnölle rajoitetun patenttivaatimuksen, joka koski valonjohtimen difraktiivista rakennetta.
Riidatonta asiassa oli alkuperäisen patenttihakemuksen vaatimuksien mitättömyys. Ratkaistavana oli Modiliksen väite siitä, tuliko riitapatentti julistaa mitättömäksi myös rajoitetun patenttivaatimuksen osalta puuttuvan uutuuden, keksinnöllisyyden, teknisen tehon ja teollisen käytettävyyden vuoksi, tai niillä perusteilla, että kyseinen patenttivaatimus käsitti sellaista, mitä ei ollut ilmennyt patenttihakemuksesta sitä tehtäessä ja ettei patenttia ollut esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.
Käräjäoikeuden mielestä rajoitetun patenttivaatimuksen mukainen valojohtimen uurteiden kaareutuminen ei ilmennyt mainituista estejulkaisuista, joten keksintö oli patenttilain mukaan uusi. Kun rajoitetun patenttivaatimuksen mukaiseen ratkaisuun päätyminen olisi edellyttänyt vähintään kahden eri optiikan alaa edustavan julkaisun yhdistämistä ja sen lisäksi vielä uurteen täyttöasteen käyttöasteen kasvattamista, ei ollut ilmeistä, että alan ammattimies olisi päätynyt rajoitetun patenttivaatimuksen mukaiseen keksintöön tunnetun tekniikan perusteella. Lisäksi keksinnöllä oli oikeuden mielestä tekninen teho ja se oli teollisesti hyödynnettävissä sekä selkeästi esitetty.
Alkuperäisessä englanninkielisessä patenttihakemuksessa termi ”fill ratio” oli käännetty patenttivaatimuksissa 4,5,6 ja 7 ”täyttöasteeksi”. Oikea käännös olisi ollut ”täyttösuhde”. Modilis oli väittänyt, että käännösvirhe laajentaa alkuperäisen patenttivaatimuksen 7 suojapiiriä. Koska difraktiivinen rakenne oli määritelty tietyin parametrein ja teknillisen alan asiantuntijoiden lausunnon mukaan rajoitettu patenttivaatimus rajoitti vain parametrin c käyttämistä englanninkielisen vaatimuksen 7 rajoittaessa sekä parametrien c että d käyttämistä, rajoitettu patenttivaatimus koski myös sellaisia difraktiivisia rakenteita, jotka eivät kuuluneet alkuperäisen vaatimuksen 7 suojapiiriin.
Vaatimus ei kuitenkaan käsittänyt sellaista, mikä ei sisältyisi alkuperäisen patenttivaatimuksen 1 suojapiiriin. Koska alkuperäinen itsenäinen patenttivaatimus 1 määritti ainoastaan, että yhden difraktiivista rakennetta määrittävän parametrin arvo on pinnan eri kohdissa sijaitsevien alueiden funktio, kyseistä parametriä ei ollut rajoitettu. Näin ollen rajoitettu patenttivaatimus ei myöskään käsittänyt mitään sellaista, mikä ei olisi ilmennyt alkuperäisestä hakemuksesta.
Käräjäoikeus oli julistanut patentin mitättömäksi lukuun ottamatta patenttivaatimuksen kohtaan 7 perustuvaa rajoitettua patenttivaatimusta.
Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden päätöksen.