Tiivistelmä 16.6.2010 / IAL
Hydroxyl Systems oli vaatinut käräjäoikeutta julistamaan mitättömäksi Krüger Kaldnesin patentin FI 112355 menetelmälle ja reaktorille veden puhdistamiseksi, joka oli myönnetty 2003. Patentti ja sitä vastaava eurooppapatentti oli pyritty mitätöimään väitemenettelyssä Suomessa ja Euroopan Patenttivirastossa, jonka valituslautakunta oli pysyttänyt patentin voimassa eräin rajoituksin päätöksellään T 0111/98 10.7.2001.
Kyseessä oli menetelmä veden puhdistamiseksi, jossa patenttivaatimus 1:n mukaan ”menetelmässä jäteveden annetaan virrata reaktorin läpi, jossa on kantajia, joiden pinnalla kasvaa biokalvoa, mikä lisää haluttua epäpuhtauksien muuntumista.” Vaatimus 5 koski reaktoria ”aerobiseen, hapettomaan tai anaerobiseen veden puhdistukseen, jossa reaktorissa on sisääntuloväline (4) ja poistovälin (5,6).”
Hydroxyl Systems oli vedonnut siihen, että riitapatentti ei eronnut olennaisesti siitä, mitä oli tullut tunnetuksi ennen sen etuoikeuspäivää (1990) julkaistussa O. Saintpierren artikkelissa tai kun kyseistä artikkelia tarkasteltiin yhdessä vedenpuhdistukseen liittyvän saksalaisen patenttijulkaisun DE3017439 kanssa. Hydroxyl Systems väitti myös, että riitapatentin tarkoittama keksintö oli esitetty niin epäselvästi, ettei ammattimies voinut patentin perusteella käyttää sitä. Hydroxyl Systemsin mukaan muun muassa patenttivaatimuksien sisältämä ilmaisu ”pehmeä muovi” ei auttanut ammattimiestä valitsemaan käyttötarkoitukseen sopivaa muovia, eikä keksinnössä esitetty ratkaisu ollut tältä osin toisinnettavissa.
Krüger Kaldnes oli vedonnut EPO:n valituslautakunnan eurooppatenttia nro 0575314 koskevaan myöntävään päätökseen, jossa oli tutkittu julkaisua DE 30174392 sekä muita viitejulkaisuja. Valituslauta oli lausunut päätöksessään, että keksinnön taustalla oli ongelma, jota alan ammattilaiset olivat jo pitkään pyrkineet intensiivisesti ratkaisemaan. Krüger Kaldnesin mukaan keksintöä tuli tarkastella juuri kokonaisuutena eikä arvioida irrallisesti, jolloin se oli sekä uusi että keksinnöllinen ja erosi perustavanlaatuisella tavalla estejulkaisuissa kuvatuista menetelmistä.
Käräjäoikeuden mielestä riitapatentissa ja estejulkaisuna mainitussa artikkelissa oli erona järjestelmän kantajien ja vedenpuhdistusmenetelmien erilaisuus. Artikkelissa kuvatut kantajat eivät liikkuneet vedessä vapaina ja suspendoituneina toisin kuin riitapatentissa. Artikkelissa esitetyt kantajat, jotka olivat poikittaisella urituksella varustettuja putkenpaloja, eivät sisältäneet väliseiniä, joita puolestaan kuvattiin riitapatentissa. DE-patenttijulkaisu koski menetelmää biologiseen vedenpuhdistukseen käyttämällä kantajia, jotka olivat suspendoituneessa tilassa liikkeessä nesteessä. Oikeus totesi, että julkaisussa kuvatut kantajien väliseinät oli suunniteltu sellaista tarkoitusta varten, mihin ei pyritty Saintpierren julkaisussa eikä riitapatentissa.
Näin ollen eri menetelmien yhdistäminen ei olisi ollut yksiselitteistä, koska ne edustivat eri teknologioita. Riitapatentin lopputulokseen ei olisi siis päästy ilman keksinnöllisyyttä. Lisäksi riitapatentin tarkoittama keksintö oli esitetty riittävän selvästi. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Hydroxyl Systems valitti päätöksestä hovioikeuteen, mutta peruutti valituksensa osapuolten sovittua riidan.