Tiivistelmä 18.11.2010/JCJH
Säveltäjä T.H. ja musiikin kustannusyhtiö Oy Ensio Music Ltd (Ensio) olivat sopineet useiden T.H.:n sävellysten julkaisemisesta usealla yhdenmukaisella kustannussopimuksella vuosina 1992–1995. T.H. oli toimittanut Ensiolle sävellysten demonauhan, tekstin ja yhtä teosta lukuun ottamatta nuottikäsikirjoituksen. Ension velvollisuus oli valmistaa teoksista kappaleita ja saattaa ne yleisön saataviin. Riita kohdistui siihen oliko Ension menettely, jossa se oli painanut copyright-merkin yhtiön tiedoilla käsikirjoitusliuskoihin ja tarjonnut liuskoista valokopioita tilauksesta yleisölle, riittävää täyttämään sen sopimuksista johtuvat velvoitteet.
Säveltäjä T.H. oli vaatinut käräjäoikeutta vahvistamaan, että hänellä oli oikeus purkaa kustannussopimukset viiden sävellysteoksen osalta, ja julistamaan sopimukset puretuiksi. Säveltäjän mukaan Ensio ei ollut täyttänyt omaa osuuttaan sopimuksissa teosten julkaisemisesta. Hän vetosi myös Ension laiminlyöntiin toimittaa vapaakappaleet ja sopimusten kohtuuttomuuteen, koska niissä ei ollut irtisanomislauseketta.
Ensio kiisti väitteet ja vaati että kanne hylätään. Se tunnusti velvollisuuden julkaista sävellysteokset valmistamalla niistä kappaleita ja saattamalla ne yleisön saataviin. Se kuitenkin katsoi täyttäneensä velvoitteet pitämällä niitä saatavissa puhelimitse tai verkkokaupasta tilaten ja painamalla käsikirjoitusliuskoihin copyright-merkin ja yhtiön tiedot. Mikäli liuskoja ei pidettäisi asianmukaisina julkaisuina, Ensio vetosi T.H.:n laiminlyöneen käsikirjoitusten toimittamisen sopimusten mukaisesti painovalmiina.
Turun käräjäoikeuden (17.4.2008 nro 4828) mukaan sopimusten keskeiset velvoitteet olivat T.H.:lta luovuttaa kustantajalle täydellinen ja painovalmis käsikirjoitus ja Ensiolta julkaista sävellykset. Koska julkaisusta ei ollut sovittu tarkemmin, sen tuli täyttää nuottijulkaisun normaalit laatuvaatimukset. Todistajanlausuntojen ja Teoston sovittelulautakunnan lausunnon perusteella KO katsoi, että T.H. oli täyttänyt oman osuutensa sopimuksista. Vaikka T.H.:n toimittama käsikirjoitus ei ollut sellaisenaan painovalmis, se kuitenkin täytti sen mitä käsikirjoitukselta vaadittiin. Kustannussopimukset olivat pääosin Ension laatimia , joten niitä tuli epäselvissä tilanteissa tulkita laatijansa vahingoksi. KO katsoi, että Ensio ei ollut julkaissut nuotteja asianmukaisesti. Todistajanlausunnot ja Teoston sovittelulautakunnan lausunto puolsi tätä kantaa, eikä Ensio kyennyt näyttämään, että se oli täyttänyt oman osuutensa sopimuksista. Näillä perusteilla KO katsoi T.H.:lla olevan oikeus purkaa sopimukset ja julisti ne puretuiksi.
Ensio valitti Turun hovioikeuteen ja vaati tuomion kumoamista väittäen täyttäneensä sopimuksen mukaiset velvollisuutensa. T.H. vaati valituksen hylkäämistä toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä perusteet. Ensio esitti HO:ssa uutena perusteluna, että se oli täyttänyt julkaisuvelvoitteensa huolehtimalla, että sävellykset oli levytetty. Sopimuksiin ei sisältynyt velvollisuutta saattaa teokset yleisön saataviin julkaisemalla niistä nuotit.
HO kuitenkin katsoi, että alan käytäntönä ei ollut julkaista sävellysteoksia levytettynä. Kun ei esitetty selvitystä, että sopijapuolet olisivat keskustelleet sopimusten sisällön poikkeavan alan yleisestä käytännöstä, ei ollut syytä arvioida sopimuksia toisin. Ensio ei siksi ollut täyttänyt velvollisuuksiaan.
Myös HO päätyi katsomaan, että T.H. oli täyttänyt velvollisuutensa toimittamalla käsikirjoituksen sävellyksestä ja Ensio oli laiminlyönyt velvollisuutensa julkaista sävellys nuotteina. HO:n perustelut eivät olennaisesti eronneet käräjäoikeuden perusteluista.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiolauselmaa.