Osapuolet olivat vuoroin kantajina ja vastaajina.
Kysymys oli esittäville taiteilijoille ja äänitteiden tuottajille suoritettavista korvauksista. Paikallisradiot olivat suorittaneet Gramexille korvauksia 29.1.1993 annetun välitystuomion määrittämän laskutavan mukaisesti. Radio Nova oli solminut vuonna 1999 Gramexin kanssa sopimuksen, jonka perusteella Radio Nova maksoi muita pienemmällä jakajalla korvauksia mainostuloistaan.
Markkinaoikeus oli kilpailuviraston esityksestä kieltänyt Gramexia perimästä Radio Novalta minimikorvausta ja soveltamasta Radio Novaan erilaista mainostulojen jakajaa kuin muuhun kaupalliseen toimialaan. KHO oli katsonut 4.10.2005 antamassaan päätöksessä 2527 (2715/2/03) vahvistanut, että Gramexilla oli määräävä markkina-asema, ja että Gramex oli menetellyt kilpailunrajoituslain vastaisesti periessään vuonna 2000 Radio Novalta minimikorvauksen ja soveltaessaan Radio Novaan eri jakajaa kuin muuhun kaupalliseen toimintaan.
Käsillä olevassa tapauksessa Radio Nova vaati käräjäoikeutta vahvistamaan Gramexille suoritettavan korvauksen määrän. Korvauksen perustana tuli Radio Novan mielestä olla radiolähetyksissä tosiasiallisesti lähetetty Gramex-suojaa nauttiva musiikki. Korvauksen määräprosentti tulisi laskea kultakin kalenterivuodelta Radio Novan hankkimista mainostuloista. Lisäksi Radio Novalla oli mielestään oikeus vähentää myynti- ja markkinointikuluja.
Gramex vaati vastakanteessaan, että tekijänoikeuslain 47 § tarkoittama korvaus on määräprosentti vuosittaisista mainostuloista. Lisäksi Gramex pyysi, että KäO vahvistaa määräprosentin laskukaavan sekä määritelmät sille, mitä tarkoitetaan mainostuloilla ja kokonaislähetysajalle. Lisäksi Gramex vaati käräjäoikeutta vahvistamaan maksuaikataulun ja viivästyskoron Gramexin saataville.
Molemmat osapuolet vastustivat toistensa kanteita.
KäO katsoi ratkaisunsa perusteluissa, ettei tekijänoikeuslain 47 § määrittele tuottajille ja esittäville taiteilijoille äänitteiden käytöstä julkisissa esityksissä suoritettavan korvauksen määrää. KäO totesi, että lainvalmistelussa, välitystuomioissa ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuinkäytännössä on korostettu sitä, että korvauksen tulee olla kohtuullinen. Kohtuullisen korvauksen määrä tuli arvioida tasapuolisesti sekä maksajan että saajan kannalta.
KäO tarkasteli muun muassa radiotoimialan kilpailutilannetta, musiikin radiosoiton vaikutuksia äänitemarkkinoihin sekä kansainvälistä korvauskäytäntöä. KäO katsoi kohtuullisen korvauksen muodostuvan 1.1.2001–31.12.2003 jakajalla 7 ja 1.1.2004 alkaen jakajalla 8,5. Korvauksen perustana olevilla mainostuiloilla tarkoitettiin kaikkia radion ohjelmassaan lähettämistään mainoksista ja ilmoituksista tai sponsoroinnista tai muusta vastaavasta syntyneitä verottomia tuloja, joista saatiin vähentää luottotappiot. Perustana on radiolähetyksissä tosiasiallisesti lähetetty Gramex-musiikki. KäO hyväksyi Radio Novan vaatimuksia siinä määrin, että Gramex oli velvollinen korvaamaan puolet Radio Novan oikeudenkäyntikuluista.
Osapuolet valittivat asiasta hovioikeuteen, mutta ilmoittivat sopineensa asian ja peruuttavansa valituksena. Näin ollen HOn lausunnon antaminen asiassa raukesi ja ratkaisu jäi käräjäoikeuden tuomion varaan.
(MH, 22.5.2014)