Tiivistelmä 5.1.2011 / MHH
PH oli tehnyt 6.8.1999 WSOY:n kanssa käännössopimuksen siitä, että hän kääntää Danielle Steelin Mirror Image -teoksen englannista suomeksi. Oli riidatonta, että sopimuksen mukaan PH oli luovuttanut WSOY:lle yksinoikeuden monistaa ja julkaista po. teoksen kirjana kustantajan toiminimellä. Muut käännöksen tekijänoikeudet jäivät PH:lle. Kovakantisena teos oli ilmestynyt vuonna 2000 ja Loisto-pokkarina elokuussa 2001.
Asiassa oli epäselvää, oliko Loisto pelkästään taskukirjan jakelija vai myös sen kustantaja.
PH oli vaatinut käräjäoikeutta vahvistamaan, että WSOY oli rikkonut käännössopimusta ja tekijänoikeuslain 28 §:ä, koska se oli joko luovuttanut julkaistavaksi tai itse julkaissut käännöksen Loiston taskukirjasarjassa eli muulla kuin omalla toiminimellään. PH oli myös vaatinut KäO:a vahvistamaan, että tekijänoikeutta oli loukattu, ja velvoittamaan WSOY maksamaan tekijänoikeuslain 57 §:n perusteella joko kohtuullisena hyvityksenä tai vahingonkorvauksena puolet alkuperäisestä tekijänoikeuspalkkiosta eli 4 036,51 euroa korkoineen. Vaihtoehtona PH esitti, että WSOY ja Loisto velvoitettaisiin maksamaan vahingonkorvaukset yhteisvastuullisesti.
WSOY ja Loisto vaativat kanteen hylkäämistä. WSOY katsoi, ettei se ollut rikkonut käännössopimuksen ehtoja, vaan julkaissut käännöksen taskukirjana luvallisesti omalla toiminimellään. Vaikka Loisto oli huolehtinut taskukirjapainosten valmistamisesta, taskukirjan nimiölehdellä oli ilmoitettu kustantajaksi WSOY. WSOY ei katsonut luovuttaneensa PH:lta saamiaan oikeuksiaan edelleen Loistolle ja esitti maksaneensa tekijänoikeuspalkkiot taskukirjoista PH:lle.
Käräjäoikeus katsoi, että taskukirja oli julkaistu WSOY:n toiminimellä ja että Loisto oli valmistanut teoksesta kappaleita ja markkinoinut niitä yleisölle. KäO:n mukaan WSOY:llä ei ollut ollut oikeutta luovuttaa edelleen PH:lta käännössopimuksella siirtynyttä yksinoikeutta määrätä teoksesta. Loisto oli loukannut tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitettuja oikeuksia valmistaessaan teoksesta kappaleita, koska oikeus ei ollut siirtynyt WSOY:ltä Loistolle.
WSOY oli ainoastaan luovuttanut teoksen käännöksen edelleen Loistolle, mikä ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ole tekijänoikeuslain vastaista teoksen käyttöä. WSOY ei ollut tekijänoikeuslain 57 §:n perusteella velvollinen suorittamaan PH:lle vahingonkorvausta eikä kohtuullista hyvitystä. WSOY oli kuitenkin velvollinen korvaamaan PH:lle vahingon, jonka oli aiheuttanut kustannussopimuksen rikkomisella.
KäO velvoitti Loiston ja WSOY:n suorittamaan yhteisvastuullisesti PH:lle 4 036,51 euroa korkoineen.
WSOY ja Loisto valittivat ratkaisusta hovioikeuteen ja vaativat KäO:n tuomion kumoamista.
Hovioikeus alensi WSOY:n ja Loiston yhteisvastuullista korvausvelvollisuutta 2 018,26 euroon, mutta pysytti muilta osin käräjäoikeuden tuomion.