-verkkolehtiAsiassa oli kysymys siitä estikö Helsingin hovioikeuden 31.1.2008 antama lainvoimainen tuomio tutkimasta nyt kysymyksessä olevassa riita-asiassa henkilön A vaatimusta. Hänen vaatimuksenaan oli, että Nokia Oyj velvoitetaan korvaamaan hänelle keksinnöstä kehitys- ja patentoimiskustannukset sekä patenttiviranomaisissa aiheutuneet kulut (yhteensä 5.042.000 euroa). A:n mukaan kysymys oli eri asiasta kuin aiemmin ratkaistu. Nyt kysymys oli työsuhdekeksintökorvauksen määrästä eli siitä, otettiinko keksijän maksamat patentointikustannukset huomioon keksintökorvauksen määrää korottavana seikkana.
Nokia vaati valituksen hylkäämistä. Sen mukaan A:n vaatimus tarkoitti samaa suoritusta, joka oli jo työsuhdekeksintöriidan yhteydessä tutkittu ja Helsingin hovioikeuden tuomiolla 31.1.2008 nro 268 lainvoimaisesti hylätty. Nokian mukaan kysymys oli samoista väitetyistä patentointikuluista ja muista kuluista.
Pääsäännön mukaan lainvoiman saaneella tuomiolla ratkaistua asiaa ei voida kanteella saattaa uudelleen tutkittavaksi tuomioistuimessa. Tässä tapauksessa vaatimus perustui samaan tapahtumainkulkuun ja tosiseikastoon kuin aikaisemmassa työsuhdekeksintöriidassa. Hovioikeus toteaa, että nyt kysymyksessä olleessa asiassa Nokia Oyj:hin kohdistama kannevaatimus, siltä osin kuin se koskee eurooppapatentteja, oli lainvoimaisesti ratkaistu aikaisemmassa oikeudenkäynnissä asianosaisia sitovalla tavalla. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä tältä osin.
A:n kolmantena kannevaatimuksena oli kehitys- ja patentoimiskustannusten ja patenttiviranomaisissa aiheutuneiden kulujen korvaus (määrältään yhteensä 5.042.000 euroa). Tämän vaatimuksen osalta kysymys aikaisempaan kanteeseen nähden oli eri asiasta, joten aikaisempi tuomio ei ole mainituilta osin esteenä uuden kanteen tutkimiselle. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen jättää tämä kannevaatimus tutkimatta. Asia palautettiin käräjäoikeuteen, joka velvoitettiin ottamaan asia omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen. (KT)