Tiivistelmä 12.7.2010 / IAL
Teknoware ja Convince olivat saaneet toimeksiannon Volvo Bus Corporationilta. Volvon linja-autojen loisteputkia piti pystyä säätämään portaattomasti ja tätä varten tarvittiin ns. PWM-ohajussäätimen kanssa toimiva liitäntälaite, joka täytti Volvolta annetut rajaehdot. Koska ongelmaan ei ollut ratkaisua, Volvo oli pyytänyt sitä Teknowarelta ja Convincelta.
Teknowarelle oli myönnetty (2002) suomalainen patentti FI-109446 (riitapatentti) toimeksiannon mukaiselle keksinnölle, jonka tarkoituksena oli saada aikaan loisteputken himmenninjärjestely ilman erillisiä säätöön tarkoitettuja johtimia. Tähän keksintöön perustuen yhtiölle oli myönnetty myös eurooppapatentti nro 1211915.
Convince oli tehnyt väitteen eurooppapatenttia vastaan. Tätä seuranneen väitemenettelyn aikana Teknoware oli rajoittanut patenttivaatimuksiaan. Teknoware oli 29.6.2005 pyytänyt käräjäoikeutta vahvistamaan riitapatenttivaatimuksille uuden sanamuodon, joka vastasi EPO:ssa muutettuja patenttivaatimuksia. 26.9.2006 EPO:n valitusosasto oli kuitenkin kumonnut eurooppapatentin puuttuvan keksinnöllisyyden takia. Kumottu patentti vastasi täysin riitapatentin vaatimuksia rajoitetussa muodossa.
Convince oli vaatinut, että riitapatentti julistetaan mitättömäksi, ja että käräjäoikeus hylkää Teknowaren vaatimuksen riitapatentin patenttivaatimusten muuttamisesta. Convince oli vedonnut siihen, että riitapatentin patenttivaatimusten muuttaminen patentin hakemusvaiheessa olisi johtanut lisätutkimukseen. Riitapatentti oli yhtiön mukaan muuttunut koskemaan toista keksintöä ja jäljelle jäävä osa ei ollut keksinnöllinen.
Teknowaren mukaan muutetut patenttivaatimukset selkeyttivät patenttivaatimusta, eivätkä tuoneet siihen mitään teknisiä lisämääritteitä tai rakenneosia, ja se oli siten uusi ja keksinnöllinen.
Käräjäoikeuden teknillisen alan asiantuntijat olivat todenneet lausunnossaan, että rajoitetun riitapatentin mukaisessa keksinnössä loisteputken liitäntälaitetta syötettiin pulssinleveysmoduloiduilla tasajännitteillä. Convincen estejulkaisuksi nimeämässä julkaisussa T11 kyseessä oli vaihtojännitekäyttö eikä toisessa estejulkaisussa T7 esitetty ratkaisu soveltunut käytettäväksi loisteputkilla. Näin ollen julkaisut esittivät ratkaisun eri ongelmaan kuin rajoitettu riitapatentti, jonka mukainen keksintö oli käräjäoikeuden mukaan tämän perusteella uusi.
Tutkittaessa keksinnön keksinnöllisyyttä käräjäoikeus oli muistuttanut, että tuli osoittaa syy siihen, miksi alan ammattimies olisi käyttänyt tiettyjä erillisiä estejulkaisuja yhdessä etsiessään ratkaisua ongelmaansa ja miten ilmeistä yhdistäminen on. Asiassa keskeinen kysymys oli, olisiko alan ammattimiehelle ollut ilmeistä yhdistää estejulkaisut T7 ja T11.
EPO:n tekninen valitusosasto oli vuoden 2006 eurooppapatentin mitätöimistä koskevassa asiassa antanut päätöksen, jonka mukaan keksinnöllisyyden arviointi tulisi aloittaa tekniikan tasosta, joka oli vallinnut tapauksen osapuolille tilauksen tehneen Volvo Bus Corporationin linja-autoissa, joissa hehkulamppuja oli himmennetty etäällä olevalla jännitesäätimellä.
Valitusosaston mukaan ratkaistavana olevana ongelmana oli hehkulamppujen korvaaminen loistelampuilla tunnetuissa linja-autoissa säilyttäen samalla mahdollisuuksien mukaan PWM-DC-säädin ja kaksijohdinsyöttö lampuille, jotta olemassa olevan laitteiston muutokset pysyvät mahdollisimman pieninä. Valitusosaston mukaan ammattihenkilöllä, joka kykenee toteuttamaan ja suunnittelemaan tarvittavat elektroniset piirit vaatimuksenmukaista järjestelyä varten patentin kaaviollisen lohkokaavion perusteella, ei olisi vaikeuksia yhdistää mainittuja estejulkaisuja. Näin keksintö ei ollut valitusosaston mukaan keksinnöllinen.
Käräjäoikeuden mielestä loisteputken valotehon säätöön tarvittavaa ylimääräistä johdinta oli pidetty ongelmallisena. Koska tähän ongelmaan ei ilmennyt ratkaisua Convincen esittämistä todisteista, eikä menetelmä ollut todisteiden perusteella ennen riitapatentin hakemista käytössä Volvon linja-autoissa, Convincen esittämä näyttö PWM-säätölaitteen käytöstä valojen ohjauksessa Volvon linja-autoissa ei vaikuttanut keksinnöllisyyden arviointiin.
Koska lisäksi teknillisen alan asiantuntijoiden lausunnon mukaan alan ammattimiehellä ei ollut erityistä syytä tulkita mainittuja estejulkaisuja yhdessä ongelman ratkaisemiseksi, riitapatentin mukainen loisteputken himmenninjärjestely ilman erillisiä säätöön tarkoitettuja johtimia erosi olennaisella tavalla tunnetusta tekniikan tasosta. Oikeus oli hylännyt Convincen kanteen. Se oli vahvistanut riitapatentin rajoitettujen patenttivaatimusten mukaisesti ja julisti sen mitättömäksi muilta osin.
Convince valitti ratkaisusta hovioikeuteen, joka tarkasteli uudelleen riitapatentin keksinnöllisyyttä.
Convincen mukaan riitapatentti oli kahden ennestään tunnetun estejulkaisun T7 ja T11 suora yhdistelmä annetun ongelman ratkaisemiseksi. Se myös väitti, että keksinnöllisyyden arvioinnin lähtökohdaksi olisi pitänyt ottaa Volvon tapauksesa annettu ongelma, jonka ratkaisemiseksi ennestään tunnettu jännitteensäätölaite (T7 tai Volvon PWM-säädin) ja T11:n mukainen loistelampun liitäntälaite tuli liittää peräkkäin.
Teknoware väitti, että estejulkaisujen yhdistäminen ei voinut olla ilmeistä, sillä ne liittyivät erilaisiin sovelluksiin.
Hovioikeuden mukaan Volvon toimeksiannossa määritelty subjektiivinen ongelma oli samalla objektiivinen ongelma myös patentin rajoittamisen jälkeen. Lähimmän tekniikan taso tuli arvioida siitä lähtökohdasta, miten Volvon toimeksiannossa kuvattu ongelma oli ratkaistu. Oikeuden mielestä linja-autoissa olleen PWM-säätölaitteen käyttö valojen ohjauksessa ei vaikuttanut keksinnöllisyyden arviointiin.
Volvon käytössä ollut halogeenilamppujen himmentämiseen käytetty tekniikka olisi edellyttänyt ylimääräistä johdinta säätöinformaatiolle. Estejulkaisu T11 pyrki ratkaisemaan kahden johtimen ongelman ja edusti siten lähintä tunnettua tekniikkaa. Koska lähintä tunnettua tekniikkaa edustaneen estejulkaisun ja PWM-ohjaussäätimen tai estejulkaisun T7 yhdistäminen ei kuitenkaan ollut alan ammattimiehelle itsestään selvää PRH:n lausunnon, asiantuntijalausunnon eikä todistajien mukaan, riitapatentti erosi näistä julkaisuista ja sitä pidettiin rajoitetussa muodossaan uutena ja keksinnöllisenä. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun.