KO oli välituomiossaan 20.12.2006 (ratkaisun nro 32653) vahvistanut, että CP Kelco Oy ja Chemitec Consulting Oy olivat loukanneet KH Innovations Oy:n suomalaista patenttia FI 1000506 B. Mainittu kannepatentti oli ”Selektiiviseen absorptioon perustuva erotus- ja väkevöintimenetelmä”, jonka ensimmäinen patenttivaatimus kuului seuraavasti: ”Atseotrooppiselle seokselle sopiva selektiiviseen absorptioon perustuva erotus- ja/tai väkevöintimenetelmä, jossa höyrymuodossa oleva seos saatetaan kosketukseen ainakin yhden nestemäisen absorbentin kanssa, jonka absobentin lämpötila on höyrymuodossa olevan seoksen lauhtumislämpötilaa korkeampi ja joka absorbentti absorboi yhtä tai useampaa seoksessa olevaa komponenttia, jolloin seos väkevöityy niiden komponenttien suhteen, joita absorbentti ei olennaisesti absorboi, tunnettu siitä, että absorbenttiin absorboitunut komponentti tai komponentit erotetaan absorbentistä höyrystämällä absorptiovaihetta alemmassa paineessa niin, että abrobentin regenerointi tapahtuu olennaisesti absorptiolämmön avulla.”
CP Kelco Oy (Kelco) oli hyödyntänyt Äänekoskella sijaitsevan karboksimetyyliselluloosan tuotantoyksikössään väkevöintimenetelmää, jossa patentinloukkaus toteutui ja Chemitec Consulting Oy oli ollut mukana suunnittelemassa kyseisen laitoksen tuotantoprosessia. KO oli kieltänyt Kelcoa jatkamasta loukkaavan väkevöintimenetelmän hyväksikäyttöä.
KO:n ratkaisussa 12.2.2009 (ratkaisun nro 4671) KH Innovations Oy (KHI) oli vaatinut, että Kelco velvoitetaan suorittamaan kohtuullista korvausta kannepatentin luvattomasta hyväksikäytöstä aikaväliltä 1.8.1996–30.6.2008 ja että Kelco ja Chemitec Consulting Oy (Chemitec) yhdessä velvoitetaan suorittamaan patentin loukkauksen johdosta vahingonkorvausta KHI:lle.
Kelco oli esittänyt, että patenttilain 58 §:n 3 momentin mukaan patentinloukkauksen perusteella voi korvausta vaatia ainoastaan viiden viimeisen vuodenajalta ennen kanteen vireillepanoa. KHI oli nostanut lisäkanteen vuonna 2007, jonka vuoksi KH oli menettänyt oikeutensa vaatia korvausta lisäkanteen perusteella vuotta 2002 edeltävältä ajalta.
KO totesi, että Kelco oli antanut oikeudenkäynnin aikana KHI:lle tarkennettuja tietoja kanteen perusteena olevista vaatimuksen määrään liittyvistä seikoista. Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan kantajalla on oikeus vaatia muuta kuin kanteessa tarkoitettua suoritusta, milloin vaatimus perustuu oikeudenkäynnin aikana tapahtuneeseen olosuhteiden muutokseen tai vasta silloin kantajan tietoon tulleeseen seikkaan. KHI ei ollut menettänyt oikeuttaan mainitussa asiassa esittämiensä korvausvaatimusten osalta.
Tuottamuksen osalta KO katsoi, että Kelco ja Chemitec olivat ennen 1.8.1996 saaneet tietää riitapatentin tarkoittamasta keksinnöstä ja siihen liittyvästä patenttihakemuksesta. Alan ammattilaisina Kelcon ja Chemitecin oli täytynyt olla perillä keksinnön oleellisesta sisällöstä ja heille oli ainakin syntynyt korostettu selonottovelvollisuus riitapatentin tarkasta sisällöstä. Kun patentinloukkaus oli siitä huolimatta tapahtunut, oli se katsottava tahalliseksi. Vuonna 2001 tapahtunut Äänekosken tuotantolaitoksen laajennus oli tapahtunut kyseessä olevan asian vireilletulon jälkeen. Siinä vaiheessa Kelco ja Chemitec olivat suorittaneet loukkauksen tietoisina KHI:n patentista sekä jopa niihin kohdistuneista kielto- ja korvausvaatimuksista.
KO oli pitänyt Kelcolle tuomittavan korvauksen osalta kohtuullisena korvausmääränä 1 698 000 euroa, mikä oli kolmasosa Kelcon saamasta energiansäästön hyödystä. KO perusteli asiaa sillä, että Kelco oli loukannut riitapatenttia kaksi kertaa tahallaan. Loukkaus oli kestänyt pitkän ajan. Kelco oli kansainvälistä kauppaa käyvä iso yhtiö, kun taas KHI oli pieni yhtiö. KHI oli tarjonnut Kelcolle keksintöä ostettavaksi, jota Kelco ei ollut tehnyt, vaan ryhtynyt tahallaan loukkaamaan patenttia.
KO oli katsonut Chemitecin olevan velvollinen osallistumaan Kelcolle määrättyyn korvaukseen saamiensa suunnittelupalkkioiden osalta, sillä Chemitec oli hyväksikäyttänyt keksintö suunnittelussaan ja saanut siitä hyötyä. Chemitec tuomittiin maksamaan KHI:lle korvauksina 34 000 euroa.
Chemitec valitti HO:een ja vaati, että KO:n välituomio ja tuomio kumotaan.
Asiassa kysymykseksi muodostui ensisijaisesti se, oliko Chemitecin Äänekoskelle Kelcolle suunnittelema prosessi loukannut kannepatenttia. HO:ssa oli kysymys siitä, perustuiko Äänekosken prosessissa menetelmä selektiiviseen absoprtioon ja oliko Äänekosken prosessissa erotettava seos atseotrooppinen.
Äänekosken prosessin tarkoituksena oli väkevöidä alkoholeja ennen lopputuotteen karboksimetyyliselluloosan (CMC) myöhempiä tuotantovaiheita. Prosessin lähtöaineena oli veden, etanolin ja isopropanolin yhdistelmä, joka höyrystetään. Absorptiovaiheessa absorberiin syötettiin väliaineeksi voimakkaasti vettä sitovaa lipeää (natriumhydroksidi + vesi). Jälkimmäisessä regeneraatiovaiheessa lipeään sidottua vettä poistettiin, jolloin lipeää voitiin johtaa uudestaan absorptioprosessiin käytettäväksi uudelleen.
HO totesi, että kyseessä oli valmistusmenetelmää koskeva patentti. Patenttivaatimuksen sanamuoto ei ollut tarkkamääräinen, ja se oli jossain määrin epäselvä, mistä aiheutuva mahdollinen tulkinnanvaraisuus oli luettava patentinhaltijan vahingoksi.
HO:n mukaan KHI oli patenttiviranomaisen kanssa käymänsä kirjeenvaihdon perusteella halunnut rajoittaa patentin suojapiirin koskemaan atseotrooppisia seoksia. HO katsoi jääneen selvittämättä, että Äänekosken prosessissa käytetty veden, etanolin ja isopropanolin seos olisi muodostanut kaikkien kolmen komponentin välistä ternääristä atseotrooppia. Seos kuitenkin käyttäytyi atseotrooppisen seoksen tapaisesti. Sen vuoksi HO katsoi KO:n tavoin, että Chemitecin suunnittelema prosessi täytti kannepatentin vaatimuksissa esitetyn atseotrooppisuuden vaatimuksen.
Myös regenerointi tapahtui Äänekosken prosessissa olennaisesti absorptiolämmön avulla, kuten kannepatentin patenttivaatimus edellytti.
Yhteenvetona HO katsoi Chemitecin suunnitteleman prosessin loukkaavan KHI:n patenttia.
HO katsoi jääneen näyttämättä, että KO:n tuomitseman korvauksen kokonaismäärää olisi aihetta arvioida eri tavalla kuin KO oli tehnyt. KHI:n ja Kelcon tekemän sovinnon myötä HO totesi kuitenkin, ettei Chemitecin suoritettavaksi jäävä korvaus voinut vastata KO:n tuomitsemaa täyttä määrää. Chemitecin maksettavaksi määrätty korvaussumma alennettiin 17 000 euroon.
Muutoin KHI voitti pääasian, eli HO totesi, että KHI:n patenttia oli loukattu.
(EL)