Tapauksessa kyseessä oleva patentti oli nimeltään ”Betonisten pilarielementtien ja palkki- tai laattaelementtien välinen liitos”, joka oli Anstar Oy:n (Anstar) hallussa.
Anstar oli vaatinut KO:ta vahvistamaan, että Peikko Group Oy (Peikko) oli tahallisesti valmistanut, markkinoinut ja myynyt Anstarin kannepatenttia loukkaavia tuotteita.
Kannepatenttia oli haettu 20.2.1989 ja se oli myönnetty 25.6.1991. Keksinnön kohteena oli betonisten pilarielementtien (pystyelementtien) ja palkki- tai laattaelementtien (vaakaelementtien) välinen liitos, johon kuului pilarielementissä oleva konsoli ja palkkielementissä oleva kiinnitysosa. Mainitunlaisella liitostavalla oli saatu aikaan helposti ja nopeasti valmistettava liitos, joka otti vastaan erisuuntaisia kuormituksia.
Patentin tarkoituksena oli siirtää palkilta tuleva paino ja epäkeskeisen kuorman aiheuttama momentti konsolin avulla pilarille.
Patenttilain 3 §:n mukaan patentilla saavutettu yksinoikeus sisältää sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä valmistamalla, tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentoitua tuotetta.
Peikon mukaan sen valmistamat PC-konsolit ja itse PC-konsolijärjestelmä poikkesivat kannepatentin patenttivaatimuksista, eikä Peikko ollut loukannut kannepatenttia.
Kannepatentin itsenäinen patenttivaatimus kuului seuraavasti. ”Betonisten pilarielementtien (pystyelementtien) ja palkki- tai laattaelementtien (vaakaelementtien) välinen liitos, johon kuuluu pilarielementissä oleva konsoli ja palkkielementissä oleva kiinnitysosa, jonka muodostaa palkin sisäpuolella oleva, alhaalta avoin kiinnityshahlo, jonka pohja tukeutuu pilarista ulkonevan metallikonsolin yläpintaan palkin painon vastaanottamiseksi, tunnettu siitä, että konsolin ulkopäässä on konsolin ylä- ja/tai sivupinnoista ulkonevat laippaosat, että kiinnityshahlon sivupinnat tukeutuvat metallikonsolin ulkosivupintoihin palkin epäkeskeisen kuorman aiheuttaman momentin vastaanottamiseksi ja että konsolin laippaosat tarttuvat hahlon pohjan ja reunojen taakse.”
Anstarin kannepatentin tunnusmerkiksi muodostuivat konsolin ulkopäässä ulkonevat laippaosat, kiinnityshahlon sivupintojen tukeutuminen metallikonsolin ulkosivupintoihin sekä laippaosien tarttuminen hahlon pohjan ja reunojen taakse.
Peikon tuotteessa oli sen sijaan päätyyn ruuvattu erillinen konsolin päädystä ulkoneva aluslevy., asennustukien käyttö sekä tarttuvat osat erillisessä aluslevyssä, joka ruuvattiin kiinni itse konsoliin.
KO oli todennut, että patenttilain 39 §:n mukainen patentin suojapiiri vastaa EPC 69 artiklan mukaista eurooppapatentin suojapiiriä. Eurooppapatentin suojan laajuutta määriteltäessä on asianmukaisesti otettava huomioon osatekijät, jotka ovat ekvivalentit patenttivaatimuksissa määriteltyjen osatekijöiden kanssa. Lähtökohtanap atentin tulkinnassa olivat Anstarin kannepatentin patenttivaatimukset, joita tulkittaessa käytettiin hyväksi kannepatentin patenttiselitystä ja piirustuksia.
KO:n mukaan kannepatentin patenttiselityksessä ei ollut esitetty yhtään esimerkkiä, joista voisi saada tukea sille, että elementit voisivat olla muita kuin betonisia elementtejä, ja siksi oli katsottava, että kannepatentilla oli ollut tarkoitus suojata betonirakenteiden eli betonisten pilarielementtien (pystyelementtien) ja betonisten palkkielementtien tai betonisten laattaelementtien (vaakaelementtien) välistä liitosta.
KO oli katsonut, että Peikon PC-konsolin aluslevy ei ollut irrallinen, yksinään toimiva osa, vaan konsolin kanssa yhdessä toimiva osa, joka oli vastannut sellaisenaan kannepatentin ensimmäisessä itsenäisessä patenttivaatimuksessa tarkoitettuja laippaosia. Sen vuoksi Peikon PC-konsoli oli täyttänyt kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen. Sen sijaan PC-konsoli ei ollut täyttänyt kaikkia muita, kannepatentin epäitsenäisiä vaatimuksia. KO oli huomauttanut, että alan ammattimiehelle oli asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut ilmeistä se, että kannepatentin mukainen liitos ja PC-konsolijärjestelmä toimivat samalla tavalla. Peikon muutoksen kannepatenttiin nähden olivat olleet epäolennaisia ja vähäisiä.
PC-konsolin lisäksi Peikon tuotteisiin kuului mainittujen konsolien kanssa yhteensopiva Delta-palkki. Mainitun palkin ei katsottu olevan betonituote, vaikka se valun jälkeen sisälsikin runsaasti betonia. Delta-palkki oli valmis sen jälkeen, kun esivalmisteisen teräspalkkielementin sisään oli työmaalla valettu betonimassa, jolloin se teknillisten asiantuntijoiden mukaan ei ollut betonielementti tai liittopalkkielementti.
KO:n mukaan PC-konsoli loukkasi Anstarin kannepatenttia, mutta Delta-palkki ei.
Anstar valitti HO:een ja vaati, että patentinloukkaus todetaan tahalliseksi ja että kohtuullista korvaussummaa kannepatentin mukaisen keksinnön luvattomasta hyväksi käyttämisestä korotetaan. Anstarin mukaan KO oli päätellyt virheellisesti, että ”betoninen elementti” tarkoitti samaa kuin ”betonielementti”, joka oli määritelmältään tosiasiassa rajoitetumpi. Tämä vuoksi KO oli tulkinnut patentin suojapiiriä patenttivaatimuksen sanamuodon vastaisesti katsoessaan, että kannepatentilla suojattiin vain betonisten pilarielementtien välistä liitosta.
Peikko vaati, että Anstarin kanne hylätään kokonaisuudessaan.
HO hyväksyi KO:n tulkinnan siitä, että Anstarin tarkoituksena oli ollut saada suojaa betonisten pilarielementtien sekä betonisten palkki- tai laattaelementtien väliselle liitokselle. HO:n mukaan Peikon Delta-palkki saattaisi täyttää patenttivaatimusten määritelmän ”betoninen elementti”, jos sen sisään olisi valettu betonimassa jo elementtitehtaalla. Tämä tapahtui kuitenkin vasta työmaalla. Lannepatentin suojapiiri ei ulottunut palkin asentamisen ja jälkivaluna lisättävän betonin kovettumisen jälkeiseen vaiheeseen, jonka vuoksi Delta-palkki ei loukannut kannepatenttia.
PC-konsolin loukkaavuuden osalta HO hyväksyi KO:n tuomion perusteluineen.
Patenttilain 58 §:n mukaisesti vaadittujen korvausten osalta HO totesi, että Peikko oli edesauttanut omalla markkinointiviestinnällään sekä Delta-palkkien myynnillä teräksisten piilokonsolimarkkinoiden kasvua. Kilpailutilanteen syntyminen oli saattanut lisätä myös Anstarin konsolin myyntiä. Lisäksi merkittävä osa Peikon myynnistä oli liittynyt teräspalkkien myyntiin, mikä ei ollut loukannut kannepatenttia. Goodwill-arvon vähentyminen oli jäänyt toteennäyttämättä.
Toisaalta HO katsoi, että Peikko oli tahallisella patentinloukkauksella myynyt tuotteita, jotka olivat suoraan kilpailleet Anstarin konsolin kanssa. Tästä aiheutuneet vahingot Peikko oli velvollinen korvaamaan.
HO alensi korvausten määrän reilusta 101 617,35 eurosta 76 613,71 euroon.
(EL)