-verkkolehtiTiivistelmä 3.7.2012/ps
Helsingin käräjäoikeus oli 22.12.2009 antanut välituomion koskien tekijänoikeuden vahvistamista. Kantajat olivat vaatineet, että tekijänoikeus vahvistettaisiin L:n vuonna 1991 päiväämään yhdeksänsivuiseen kirjalliseen teokseen, joka oli nimetty EasyWay-järjestelmäksi pitkänomaisten ja painavien esineiden, ensisijaisesti paperikoneiden telojen ja kaavereiden siirtämiseen(EasyWay). Tekijänoikeus tuli myös vahvistaa tämän tiettyihin myöhempiin muunnelmiin ja lisäksi vuonna 1992 laaditun liiketoimintamallin mukaiseen liiketoimintaan. KäO:n välituomio oli koskenut kanteesta vain näitä vaatimuksia. Kanteen muut vaatimukset olivat käyttökielto, korvaus- sekä hyvitys- ja uhkasakkovaatimus. Metso Oyj oli vaatinut kanteen hylkäämistä ja oli pitänyt muita vaatimuksia perusteettomina, sillä dokumentissa olevia ideoita tulisi suojata patentilla.
KäO oli todennut tekijänoikeuden sisällöstä, että sen kohde ja sisällys on määritelty tekijänoikeuslain 1 §:ssä. Oikeuskäytännössä- ja kirjallisuudessa on tekijänoikeussuojan edellytyksiksi katsottu, että henkisen luomistyön tuote on itsenäinen ja omaperäinen. Suoja kattaa vain ilmenemis- tai ilmaisumuodon johon tekijä on päätynyt, ulkopuolelle jäävät esimerkiksi teoksen perusidea, aihe, ajatukset, menetelmät ja teollisesti hyödynnettävät keksinnöt. KäO oli katsonut, että asiakirjassa kuvattiin teknistä menetelmää sellaisella tavalla, jolla sitä tyypillisesti kuvailisi toinenkin teknisen koulutuksen saanut henkilö. Asiakirjan piirustuksia ja selityksiä ei voitu pitää ilmaisutavaltaan persoonallisina ja omaperäisinä, joten ne eivät ylittäneet teoskynnystä. Asiakirja ei ollut tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettu teos, eikä siten L:llä ole siihen tekijänoikeutta. KäO oli hylännyt vaatimuksen tekijänoikeuden vahvistamiseksi.
Tekijänoikeuslain 4 §:n mukaan sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tai saattanut sen muuhun kirjallisuus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa. Teoksen myöhempien muunnelmien osalta KäO oli todennut, ettei asiakirjoja eikä niissä kuvattuja menetelmiä tai ratkaisumalleja voida pitää kyseessä olevan teoksen muunnelmina tekijänoikeuslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. KäO oli katsonut lisäksi, etteivät EasyWay:n muunnelmat voineet olla suojan kohteena, koska vahvistamisen kohteena ollut alkuperäinen asiakirjakaan ei saanut tekijänoikeussuojaa. KäO oli viitannut myös todisteena olevaan Tekijänoikeusneuvoston lausuntoon 2006:10, jossa L oli toimittanut neuvostolle osittain samoja ja samantyyppisiä asiakirjoja kuin ne joille vaadittiin suojaa muunnelman perusteella. Tekijänoikeusneuvosto oli todennut, että L:n toimittamat asiakirjat eivät olleet siinä määrin itsenäisiä ja omaperäisiä, että ne saisivat tekijänoikeussuojaa tai luettelo- ja tietokantasuojaa. KäO oli hylännyt vaatimuksen koskien asiakirjan myöhempiä muunnelmia.
Liiketoimintamallin suojaamisesta KäO oli katsonut, ettei liiketoimintamalli ja sen mukainen liiketoiminta voineetsaada tekijänoikeussuojaa, koska tekijänoikeus ei suojaa ideoita, toimintamalleja tai investointeja. KäO oli hylännyt vaatimuksen.
KäO oli todennut lisäksi koskien muita vaatimuksia, että tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan tekijänoikeus tuottaa yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. KäO oli katsonut, että tämä estäisi ainoastaan asiakirjan kopioinnin ja levityksen, mutta ei käyttämästä asiakirjassa kuvattua menetelmää. KäO oli hylännyt L:n ja Kokkolan Laatuteräs Ky:n kanteen kokonaisuudessaan.
L ja Kokkolan Laatuteräs Ky valittivat päätöksestä HO:een samoin perustein kuin KäO:ssa. Tämän lisäksi he vaativat, että HO pyytää ennakkoratkaisua Euroopan unionin tuomioistuimelta (EUT) siitä, täyttävätkö valittajien kirjalliset teokset Euroopan unionin tekijänoikeutta ja sen suojaa koskevat edellytykset ja ovatko kansalliset säännökset ristiriidassa unionin tekijänoikeussuojaa koskevien sääntöjen kanssa. Metso Oyj vaati valituksen hylkäämistä ja tutkimatta jättämistä.
HO katsoi oikeuskirjallisuudessa esitetyn ja EUT:n ratkaisun C-99/00 perusteella, että se ei ollut 267 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitettu tuomioistuin, jolla olisi velvollisuus pyytää ennakkoratkaisua. HO:n harkinnassa oli onko ennakkoratkaisun pyytäminen tarpeellista. HO:n hylkäsi ennakkoratkaisupyynnön.
HO pysytti KäO päätöksen.