-verkkolehtiObelux Oy (Obelux) oli nostanut kanteen patentinloukkauksesta. Oy Ekspansio Engineering Limited (Ekspansio) oli väittänyt, ettei riitapatentin tarkoittama keksintö täytä patenttilaissa säädettyjä myöntämisen edellytyksiä.
Tapauksen patentti oli nimeltään ”Lentoestevalaisimen virran stabilointiyksikkö”. Patentti oli myönnetty Obeluxille 13.10.2000. Itsenäinen patenttivaatimus kuului: ”Lentoestevalaisimen haaran virran stabilointiyksikkö, joka lentoestevalaisin toimii tasajännitteellä (VDC), ja jossa valonlähde muodostuu yhteen tai useampaan haaraan järjestetyistä LEDeistä (LED1, LED2… LEDN+1), tunnettu siitä, että yksikössä on LEDien kanssa sarjaan kytketty ensimmäinen ohjattava puolijohdekytkin (T1) ja tasajännitteeseen (VDC) kytketty ensimmäinen vastus (R1) sen ohjaamiseksi, sekä ensimmäisen vastuksen kanssa sarjaan kytketty toinen ohjattava puolijohdekytkin (T2) rinnakkaisen virtatien järjestämiseksi sekä LEDien ja ensimmäisen puolijohdekytkimen kanssa sarjaan kytketty toinen vastus (R2) toisen puolijohdekytkimen ohjaamiseksi, ja jossa yksikössä haaran yli olevan jännitteen (U) kasvaessa haaran virta (I) ja jännitehäviö toisen vastuksen (R2) yli kasvaa, jolloin rinnakkainen virta toisen puolijohdekytkimen (T2) läpi kasvaa ja haaran virta (I) pienenee, jolloin haaran virta (I) pysyy olennaisesti vakiona.”
Obelux oli lähettänyt Ekspansiolle varoituskirjeen patentin loukkauksesta 17.10.2002.
KO:n mukaan kannepatentin keksinnöllisyys liittyi siihen ratkaisuun, että transistorin oli sallittu toimia kyllästystilassa eli stabilointiyksikössä virran oli annettu tarkoituksellisesti vaihdella merkityksellisesti. Tällaisessa riitapatentin piiriratkaisun käyttötavassa virta pysyi patenttivaatimuksen mukaisesti olennaisesti vakiona.
Kannepatentin selitysosan mukaan tarkoituksena oli poistaa tunnetun tekniikan epäkohdat ja saada aikaan erittäin yksinkertainen, ainoastaan kahdesta puolijohdekytkimestä ja kahdesta vastuksesta koostuva, LEDien kanssa integroitu virran stabilointiyksikkö. Tekninen ongelma, jonka kannepatentin mukainen keksintö pyrki ratkaisemaan, oli lentoestevalaisimien huono hyötysuhde.
KO oli yhtynyt teknisen alan asiantuntijoiden lausuntoihin, joiden mukaan patenttivaatimuksessa esitetty lentoestevalaisimien virran stabilointiyksikkö oli sellainen kytkentäratkaisu, joka löytyi oppikirjoista vakiovirtalähteenä. Patentti ei suojannut patenttivaatimusten mukaista piiriteknistä kytkentää, kun sitä käytettiin vakiovirtalähteenä, sillä patenttisuoja ei voinut olla laajempi kuin se, mikä siinä oli uutta.
Seuraavaksi ratkaistavaksi oli tullut se, loukkasiko Ekspansion tuote Inxlight -01 kannepatentin toimintaa. Oleellisena kysymyksenä oli ollut, toimiiko Inxlight -01 toimintajännitealueellaan vakiovirtalähteenä, jolloin säätävä transistori T1 toimi lineaarisella alueella, vai sallittiinko sen joutua kyllästystilaan. KO oli katsonut, ettei Inxlight -01:n toimintaa käyttöohjeen mukaisella, normaalin pienjänniteverkon jännitevaihtelut huomioon ottavalla jännitealueella voinut pitää laitteen sellaisena käyttönä, joka olisi kannepatentin mukaista kyllästystilan hyväksikäyttöä 40 %:n vakiovirran pienenemisineen. Koska tarnsistorin ei ollut nimenomaisesti sallittu toimia kyllästystilassa, Inxlight -01 lentoestevalaisin ei ollut täyttänyt olennaisesti vakiona pysyvän virran piirrettä.
KO:n mukaan loukkaavaksi väitetyn valaisimen ratkaisu oli ollut hakemushetkellä tunnettua tekniikkaa, eikä se ollut loukannut kannepatenttia.
Obelux valitti HO:een vaatien KO:n tuomion kumoamista ja patentinloukkauksen vahvistamista. HO:ssa kysymykseksi muodostui, oliko Ekspansion Inxlight -01 -lentoestevalaisimessa käytetyn LED-haaran virran stabilointiyksikkö loukannut kannepatenttia. Patentinloukkaus edellyttäisi, että valaisimesta oli osoitettu löytyvän kaikki patenttivaatimusten tunnusmerkit, jotka KO oli eritellyt osiin.
HO totesi Inxlight -01:n toteuttavan osan kannepatentin patenttivaatimuksista, esimerkiksi LEDien kanssa sarjaan kytketty ensimmäinen ohjattava puolijohdekytkin ja tasajännitteeseen kytketty ensimmäinen vastus sen ohjaamiseksi.
HO oli tuomiollaan 2007/2862 hylännyt kannepatentin mitättömäksi julistamista koskeneen Ekspansion kanteen ja todennut, että kannepatentti oli täyttänyt patenttilain 1 §:n ja 2 §:n mukaiset patentoitavuuden edellytykset. Loukkausoikeudenkäynnin yhteydessä ei tullut ryhtyä selvittämään patentin mitättömyyttä, vaan tuomioistuimen tuli pitää patentin sanamuotoa pätevänä ja annettuna, kunnes mitättömyystuomio antoi aiheen muunlaiseen arviointiin (pätevyysolettama). Väite siitä, että loukkausesine on tunnettua tekniikkaa, tarkoittaa sitä, että tuomioistuimen tulee verrata loukkausesinettä tunnettuun tekniikkaan, eikä sinänsä ottaa kanssa patentin pätevyyteen.
Ekspansio oli kiistänyt Obeluxin loukkauskanteen sillä perusteella, että alan ammattimies kykenisi vähäisillä muutoksilla suunnittelemaan tunnettuun tekniikkaan perustuvien ohjeiden avulla Inxlight -01 -valaisimen vakiovirtalähteessä käytetyn kytkennän. HO katsoi, että väitteillä kytkennän perustumisesta tunnettuun tekniikkaan ei ollut tapauksessa merkitystä, sillä tunnettuun tekniikkaan ei sisältynyt opetusta valaisimen käyttöolosuhteista ja sen käytöstä nimenomaan lentoestevalaisimena. Arvioitavaksi jäi siten ainoastaan se seikka, sisältyikö Inxlight -01 -valaisimeen kannepatentilla suojattu stabilointiyksikkö.
HO totesi selvitetyksi, että Inxlight -01 -lentoestevalaisimen transistorin kyllästystila alkoi vähitellen transistorin yli kulkevan jännitteen laskiessa alle 0.7 V:n. Syöttöjännitteen laskiessa alle 200 V:n transistori alkoi kyllästyä, jonka jälkeen seurasi täysi kyllästystila. Tästä seurasi, että Inxlight -01 -lentoestevalaisin tosiasiallisesti toimi kyllästystilassa kannepatentin tunnusmerkki- ja selitysosassa opetetulla tavalla.
HO:n mukaan valotehon pysyminen vakiona syöttöjännitteen varsin merkittävästä muuttumisesta huolimatta osoitti, että LED-haaran virta pysyi Inxlight -01 -lentoestevalaisimessa patenttivaatimusten opettamalla tavalla olennaisesti vakiona. Inxlight -01:n stabilointiyksikkö täytti kirjaimellisesti tai ainakin ekvivalenssitulkinnan perusteella myös kannepatentin patenttivaatimuksen tunnusmerkkejä.
HO totesi Ekspansion loukanneen Obeluxin kannepatenttia ja tuomitsi sen suorittamaan patenttilain 58 §:ssä tarkoitettuja korvauksia kannepatentin luvattomasta hyväksikäyttämisestä (lisenssimaksu) 4590 euroa, ja korvauksia muusta vahingosta 55 000 euroa. Viimeksi mainittu tuomittiin, koska HO:n mukaan Ekspansion toteuttama patentinloukkaus oli ollut tahallista viimeistään Obeluxin lähettämästä varoituskirjeestä lukien. Korvauksen määrä perustui vuosina 2000-2009 myymien 417 lentoestevalaisimen perusteella laskettuun myyntikatteen menettämiseen. HO:n mukaan Ekspansio oli kannepatenttia loukkaavalla menettelyllään aiheuttanut kilpailutilanteen, josta oli aiheutunut Obeluxille myynnin arvon menetystä.
(EL)