Tapaus koski patenttia, joka suojasi palvelutarjontaa tietoliikenneverkossa.
iAnywhere oli esittänyt, että riidanalaisen keksinnön oli tehnyt yksityishenkilö BH vuonna 1998 Dejima Inc.’ssä (Dejima). Mainitun patentilla suojatun keksinnön oikeudet olivat sittemmin siirtyneet iAnywhere:lle, tai ainakin yhteisesti iAnywhere:lle ja Soneralle.
Soneran mukaan oikeudet patenttiin kuuluivat sille. Keksinnön olivat tehneet Soneran työntekijät, yksityishenkilöt MK, TS ja IN.
Dejiman järjestelmä oli ollut sulautettu eli kukan järjestelmään kuuluva laite oli erikseen tapauskohtaisesti integroitu luonnollisen kielen tulkkina toimivaan agenttiverkkoon. MK ja TS olivat keksineet käyttää XML-kieltä luonnollisen kielen tulkin ja muun järjestelmän rajapinnassa. Hajauttaminen oli kuulunut keskeisesti keksintöä koskevan patentin suojapiiriin. Hajauttaminen oli ollut tekninen ongelma, joka oli ratkaistu keksinnöllä.
HO totesi, että patenttijulkaisun mukaan patentin haltijaksi oli merkitty Sonera ja keksijöiksi MK, TS ja IN.
Dejima oli toteuttanut luonnollisen kielen tulkkaamiseen ja jäsentämiseen liittyvät elementit ja myös kaikki prosessin tulokset, jotka oli myöhemmin määritelty Soneralle myönnetyssä patentissa ja vastaavassa eurooppapatenttihakemuksessa. Dejimalla oli ollut jo vuonna 1998 Soneran patenttia vastaava järjestelmä, jossa luonnollisella kielellä annettu palvelupyyntö generoitiin avain/arvo-pariksi ja järjestelmässä oli, samoin kuin riitapatentissa, kyse tulkista tulevasta outputista ja hajautetusta järjestelmästä.
Soneralla oli ollut yhteistyöprojekteja Dejiman kanssa, ja projekteissa oli hyödynnetty Dejiman tietotaitoa kehitettäessä luonnollisen kielen käyttämistä tietokantakyselyssä. Dejiman järjestelmä ei ollut kuitenkaan ratkaissut Soneran ongelmaa. Asiassa oli viimekädessä kysymys siitä, minkä ongelman riitapatentti ratkaisi ja kuka oli tehnyt keksinnön.
Patenttivaatimuksen mukaan keksintö oli menetelmä palvelujen tarjoamiseksi tietoliikenneverkossa, jossa menetelmässä annetaan palvelupyyntö luonnollisella kielellä. Keksintö oli tunnettu siitä, että lisäksi menetelmässä tulkitaan palvelupyyntö ja generoidaan palvelukuvaus mainitun tulkinnan perusteella, joka palvelukuvaus on esitetty yleistetyllä merkkauskielellä, parsitaan palvelukuvaus elementteihin, jotka osoittavat palvelun tarjoamiseksi suoritettavat toiminnallisuudet ja mainittujen toiminnallisuuksien parametriarvot ja suoritetaan mainitut toiminnallisuudet käyttämällä mainittuja parametreja.
Keksintö liittyi siten palveluntarjoajaan tietoliikenneverkossa ja muodostuu järjestelmästä, jossa käyttäjä pääsee moniin eri palveluihin käyttämällä palvelupyynnöissä luonnollista kieltä.
Dejima oli KO:ssa esittänyt 1998 kehittämästään järjestelmästä todisteita. Järjestelmä oli ollut ns. keskitetty eikä sopiva televerkkoarkkitehtuuriin. HO yhtyi tähän kantaan.
Keksijän osalta tuli selvästi esille, että hajauttamisessa oli ollut ratkaisevaa XML-kielen käyttä avain/arvopaperien sijasta tulkin jälkeisissä toiminnoissa ja järjestelmän integroinnissa Soneran järjestelmään. Kysymys keksijästä palautuikin pitkälti siihen, kumpi osapuolista oli oivaltanut käyttää yleistettyä merkkauskieltä XML:ää tilanteessa. Soneran työntekijät TS ja MK olivat kehitelleet ideaa XML:n käyttämisestä syyskuussa 1999 ja tehneet asiasta luonnokset. iAnywhere:llä ei ollut esittää dokumenttia, joka puoltaisi väitettä siitä, että Dejima oli tehnyt mainitun oivalluksen ja kehittänyt sitä. HO hyväksyi KO:n kannan siitä, että iAnywhere:llä ei ollut parempaa oikeutta tapauksen patentilla ja EP-patenttihakemuksella suojattuun keksintöön kuin Soneralla.
HO totesi kuitenkin molempien osapuolten vaikuttaneen palvelukonseptin kehittämiseen yhteistyössä ja keksinnön taustalla olevan Dejiman keskitetty järjestelmä, joka käytti avain/arvo-parametreja.
HO katsoi toteennäytetyksi, että Dejiman keskitetty järjestelmä oli ollut perustana tapauksen keksinnön kehitystyölle ja että Dejima oli myötävaikuttanut keksinnön syntymiseen. Dejiman ja Soneran projektisopimuksen liitteen mukaan immateriaalioikeudet oli jaettu osapuolten kesken siten, että yleistetyn merkkauskielen XML:n käytön IP-oikeudet on yksiselitteisesti sovittu ja hyväksytty kuuluviksi Soneralle.
iAnywhere ei ollut näyttänyt vaatimuksiaan paremmasta tai yhteisestä oikeudesta riidanalaiseen keksintöön oikeiksi, millä perusteella HO säilytti KO:n tuomion.
(EL)