Tiivistelmä 27.7.2012/ps
Oulun käräjäoikeudessa syyttäjä oli vaatinut henkilö T:n tuomitsemista tekijänoikeusrikoksesta ja henkilön H tuomitsemista avunannosta tekijänoikeusrikokseen. Syyttäjän mukaan T oli syyllistynyt tekijänoikeusrikokseen toimimalla vertaisverkon eli hubin ylläpitäjänä (29.6.2006 alkaen) ja loppukäyttäjänä (1.1.2006-4.6.2007). T oli valmistanut luvatta kopioita tekijänoikeudella suojatuista teoksista ja saattanut valmistamiaan teoksia yleisön saataviin pitämällä niitä tietoverkossa edelleen ladattavana. Jakamisen lisäksi T oli ylläpitänyt internetin Direct Connet -vertaisverkossa Finnish Fast Speed [Perkele] nimistä tiedostojenjakopalvelua. H oli syyttäjän mukaan auttanut T:tä edellä mainitussa tekijänoikeusrikoksessa. T ja H olivat kiistäneet menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla.
KäO oli katsonut, että T:llä oli ollut hubin ylläpitäjänä mahdollisuus valvoa jaossa olevia tiedostoja. Hubin pääsyn edellytyksenä ollut minimijakovaatimus osoitti, että päätarkoituksena ei ollut sosiaalinen kanssakäyminen, vaan tiedostojen jakaminen. T:n suorittamat ylläpitotoimet olivat olleet välttämättömiä tekijänoikeudella suojattujen teosten jakamiseen. Rikosoikeudellisesti sillä ei ollut merkitystä, että kuka tahansa olisi voinut suorittaa näitä samoja toimia.
Rikoslain 49 luvun 1 §:n mukaan tekijänoikeusrikokseen syyllistyy se, joka tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla loukkaa toisen oikeutta äänilevyyn, filmiin tai muuhun laitteeseen, johon on tallennettu ääntä tai liikkuvaa kuvaa, siten että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle. T oli yhdessä tiedostonjakopalvelun käyttäjien kanssa saattanut tekijänoikeudella suojattuja teoksia yleisön saataviin ja siten loukannut teosten tekijänoikeutta. T:n toiminta oli ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukattujen oikeuksien haltijoille, kun huomioitiin käyttäjät ja heillä jaossa olleet tiedostomäärät. KäO oli katsonut, että DC++:ssa tapahtuneiden jako- ja latausmäärien perusteella voitiin pitää näytettynä, että T oli toiminut myös loppukäyttäjänä.
KäO oli tuominnut T:n tekijänoikeusrikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi T oli tuomittu menettämään valtiolle rikoksentekovälineet ja velvoitettu korvaamaan asianomistajille tekijänoikeuslain mukainen hyvitys ja vahingonkorvaus. Hyvitysten määrääminen oli perustunut arvioituihin keskiarvoyksikköhintoihin ja hyvityksen kohtuulliseen kokonaisharkintaan (TekijäL 57 § ja KKO 2010:47).
Avunannosta tekijänoikeusrikokseen KäO oli todennut, että H:n asemasta tai osallisuudesta ei voitu tehdä johtopäätöksiä. Oikeuskäytännön mukaan (KKO 2010:47) osallisuutta tekijänoikeusrikokseen on arvioitava sen perusteella, ovatko toimet olleet merkittäviä tiedostojen luvattoman levittämisen ja kopioinnin kannalta, ja onko henkilö toiminut yhteisymmärryksessä muiden toimijoiden kanssa. Näillä edellytyksillä myös teosten luvatonta käyttöä palvelevan järjestelmän ylläpitämiseen liittyvät toimet voivat olla tekijänoikeudellisesti merkityksellisiä ja siten merkitä osallisuutta rikokseen. H:n toimet olivat olleet varsin vähäiset, eikä niillä ollut osoitettu varmasti yhteyttä laittomaan tiedostojen jakamiseen. KäO oli hylännyt syytteen avunannosta tekijänoikeusrikokseen.
T valitti asiasta Rovaniemen hovioikeuteen. T vetosi siihen, että hän ei ollut tiennyt eikä hänen olisikaan tullut tietää toimivansa rikosoikeudelliseen vastuuseen johtavalla tavalla. T oli perustanut hubinsa sosiaaliseksi mediaksi, ja lisäksi osa tiedostoista oli käyttökelvottomia tai osa niistä oli tietokoneella useaan kertaan.
HO:n mukaan riidatonta oli, että T toimi hubin ylläpitäjänä ja hubin tarkoituksena oli tiedostojen jakaminen. T:llä oli hubin ylimpänä valvojana todellinen mahdollisuus ja kyky valvoa jaossa olleen materiaalin sisältöä, ja T:n hubi oli välttämätön väline tiedostojen hakemista ja kopioimista varten. T:n toiminnasta loppukäyttäjänä HO katsoi näytetyksi, että T oli valmistanut luvatta kopioita teoksista ja saattanut niitä luvatta yleisön saataville tarjoamalla niitä ladattavaksi tietoverkossa. HO totesi KäO tavoin, että T:n menettely oli omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukattujen oikeuksien haltijoille. HO totesi myös, että T:n menettely oli ollut tahallista, sillä T oli tiennyt teon laittomuudesta. HO pysytti KäO:n päätöksen.