-verkkolehtiKannepatentti koski matkapuhelinten yhteydenmuodostuksen ohjaamista.
Kantaja vaati, että KäO vahvistaa Elisan (vastaaja) loukkaavan suomalaista patenttia FI 101335 ja kieltää Elisaa jatkamasta loukkausta. Lisäksi kantaja vaati, että vastaaja velvoitetaan maksamaan kohtuullinen korvaus keksinnön luvattomasta hyväksikäyttämisestä korkoineen ja että vastaaja velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Vastaaja vaati ensisijaisesti kanteen hylkäämistä perusteettomana ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Elisa katsoi, että loukkausväitteet eivät perustuneet kannepatenttiin ja kannepatentti ja Elisan järjestelmä ratkaisevat eri ongelmat. Toissijaisesti siinä tapauksessa, että patentti katsotaan päteväksi, Elisa vaati, että Elisalle vahvistetaan ennakkokäyttöoikeus ja korvausvaatimukset hylätään.
KäO totesi, että patenttilain 39 §:n mukaan patenttivaatimuksilla on ratkaiseva merkitys patenttisuojan laajuutta tulkittaessa. Euroopan patenttisopimuksen (EPC) 69 artiklan soveltamista koskevaan pöytäkirjaan oli hyväksytty ekvivalenssia koskeva artikla, jonka mukaan patentin suoja-ala kattaa myös elementit, jotka eivät loukanneet patenttivaatimuksia kirjaimellisesti, mutta jotka ratkaisivat teknisen ongelman olennaisesti samanarvoisesti kuin patenttivaatimuksessa esitetyt elementit. HE 92/2005 vp. S. 28 on todettu, ettei patenttilain 39 muuttamista vastaamaan EPC:n 69 artiklaa oltu pidetty tarpeellisena, sillä Suomen patenttilain tulkinnassa tulisi soveltaa EPC 69 artiklaa.
KäO totesi, ettei vastaaja loukkaa kantajan kannepatenttia kirjaimellisesti eikä ekvivalenssitulkinnankaan perusteella. KäO hylkäsi Papstin kanteen kokonaisuuteen ja hylkäsi vastaajan esittämän vaatimuksen ennakkokäyttöoikeuden vahvistamisesta.
Osapuolet hakivat muutosta hovioikeudesta, mutta ilmoittivat päässeensä asiassa sovintoon. Asia jäi käräjäoikeuden tuomion varaan.
(MH, 19.5.2014)