-verkkolehtiVastaajat oli haastettu kumpikin, sillä tekijänoikeuden loukkauksen väitettiin tapahtuneen yhtiön nimissä, mutta loukkaamisesta koituva hyöty oli koitunut RS:n hyväksi. RS omisti TRS:n koko osakekannan ja oli hallituksen ainoa varsinainen jäsen.
RS oli ennen työskennellyt konsulttina VIA:n palveluksessa. Sopimuksen päättyessä hän oli ollut velvollinen luovuttamaan kaiken VIA:n koulutusmateriaalin takaisin työnantajalle. Kantajan mukaan RS oli kuitenkin käyttänyt samaa materiaalia, mukaan lukien PowerPoint-kalvot, uuden firmansa TRS:n järjestämässä, esimiehille tarkoitetussa koulutustilaisuudessa. VIA:n koulutusmateriaalista välittyvät ajatukset eivät sinänsä olleet tekijänoikeussuojan piirissä, mutta ne oli ilmaistu sellaisin sanakääntein ja sellaisia graafisia kuvia käyttämällä, että ne olivat omaperäinen, teoskynnyksen ylittävä teos.
Vastaajan mukaan koulutusmateriaali ei ollut ylittänyt teoskynnystä, eikä yhtä koulutustilaisuutta voitu pitää teoksen julkisena esittämisenä. Vastaaja oli riidan välttämiseksi korvannut VIA:lle 3.000 euroa, eli sen summan jonka vastaaja oli saanut koulutustilaisuudesta palkkioksi. VIA vaati kanteessaan tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaista kohtuullista hyvitystä sekä mainitun pykälän 2 momentin mukaista korvausta muusta menetyksestä ja haitasta. Jälkimmäisellä vaatimuksella viitattiin taloudelliseen menetykseen.
Tekijänoikeudessa teoksella tarkoitetaan luonnollisen henkilön henkisen luomistyön tulosta. Ratkaisu teoskynnyksen ylittymisestä tehdään tapauskohtaisella harkinnalla. Oikeuskäytännön mukaan ideat, aiheet, periaatteet ja tieto jäävät tekijänoikeussuojan ulkopuolelle. Tapauksessa KO oli pitänyt VIA:n koulutusmateriaalia toteuttamistavaltaan ja muodoltaan persoonallisena ja omaperäisenä, ja siten teoskynnyksen ylittävänä.
Julkisena näyttönä pidetään lain mukaan myös esittämistä ja välittämistä ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille. KO oli todennut, että tapauksessa oli kyseessä julkinen näyttö, kun koulutusmateriaalia oli esitetty suljetussa koulutustilaisuudessa, jonne oli osallistunut noin 20 henkilöä.
Tekijänoikeuslain 57 §:n mukaan joka vastoin tekijänoikeuslakia käyttää teosta, on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen. KO:n mukaan kantaja ei ollut näyttänyt, että sille olisi aiheutunut taloudellista tai muuta vahinkoa ja haittaa. Sen vuoksi vastaajan jo maksamaa 3.000 euroa oli pidettävän kohtuullisena korvauksena. Kantajan kanne oli hyväksytty perusteiltaan, mutta hylätty vaatimuksiltaan.
Osapuolet valittivat hovioikeuteen.
HO viittasi tekijänoikeusneuvoston lausuntoihin 2004:15 ja 2012:6, joiden perusteella lähtökohtaisesti yksittäinen luentodia ja luentosarja kokonaisuudessaan voivat olla itsenäisiä ja omaperäisiä ja saada suojaa teoksina. VIA:n aineisto oli vaatinut vähäistä suurempaa työpanosta ja oli siinä määrin omaperäinen, ettei kukaan muu olisi voinut päätyä samanlaiseen lopputulokseen. Koulutusmateriaali ylitti siten teoskynnyksen. HO hyväksyi myös KO:n linjauksen siitä, että materiaali oli esitetty julkisesti. VIA:n yksinomaista oikeutta määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin oli loukattu.
Kohtuullisen hyvityksen suuruudesta HO viittasi oikeuskäytäntöön, jossa on katsottu että hyvitys määräytyy normaalien käyttökorvausten eli lisenssimaksujen mukaisesti. Tilanteessa, jossa tekijänoikeuden loukkaaminen on tehty ansiotoiminnassa taloudellisen hyödyn saamiseksi, on otettu hyvityksen laskentaperusteeksi myyntihinta, jonka maksamalla loukkaaja olisi voinut ostaa tekijänoikeudella suojatun tuotteen toimintaansa varten (esim. KKO 1998:91, 2001:42 ja 2005:43). Siltä varalta, että korvausperusteista ei määrätyllä alalla ole sopimuksia, hyvityksen vähimmäismääränä tulisi säännöksen esitöiden mukaan pitää kohtuullista summaa, jolla tekijä todennäköisesti olisi antanut luvan teoksensa käyttämiseen.
HO hyväksyi korvauksen arvioinnissa KO:n lopputuloksen, eikä muuttanut aiempaa tuomiota.
(EL)