Kantaja oli KäO:ssa vaatinut, että KäO vahvistaisi kantajalla olevan tekijänoikeus ”Pohjoismainen kanistandardi”-teoksen käännökseen laatimaltaan osalta ja Suomen Kaniyhdistys ry:n (jäljempänä SKY) loukanneen kyseistä oikeutta julkaisemalla ja levittämällä yleisölle teokseen sisältyvät kantajan laatimat käännökset ja kanien rotukuvaukset. Vaihtoehtoisesti ensimmäisen vaatimukseen nähden kantaja oli vaatinut, että KäO vahvistaisi kantajan valmistaneen tekijänoikeuslain 49 §:ssä tarkoitetun työn, jossa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja. Taloudellisten oikeuksien loukkaamisesta kantaja oli vaatinut sekä hyvitystä että korvausta.
Pohjoismaiset kaniyhdistykset olivat yhteistyössä laatineet Nordisk Kaninstandard -käsikirjan, johon oli koottu yhteispohjoismaiset kanistandardit. SKY oli vuonna 2005 käännättänyt kirjasta suomenkielisen version, joka oli jäänyt julkaisematta. Pohjoismainen kanistandardi -käsikirja oli julkaistu uudistettuna laitoksena 2012.
Kantajan mukaan hän oli kääntänyt noin 72 sivua tekstiä vuonna 2012 julkaistussa teoksessa. Lisäksi hän oli tehnyt lisäyksiä ja muutoksia vuoden 2005 käännökseen ja laatinut noin kuusi sivua omaa tekstiä teokseen. Kantajan mukaan teoskynnys ylittyi, koska käännös oli laajan, itsenäisen ja omaperäisen työn tulos. Hän oli joka tapauksessa valmistanut luettelon tai vastaavan työn, ja hänellä oli oikeus kieltää laatimansa käännöksen käyttäminen, painaminen ja julkaiseminen.
SKY oli vaatinut, että kanne hylätään kokonaisuudessaan. Muut vastaajat olivat vaatineet, että heihin kohdistetut vaatimukset hylätään.
Vastaajien mukaan oikeudet käsikirjaan kuuluivat pohjoismaisille yhdistyksille yhteisesti. Pohjoismaiden kansalliset kaniyhdistykset olivat luovuttaneet SKY:lle oikeudet kääntää kirja suomen kielelle ja julkaista se Suomessa. SKY tai sen hallitus eivät olleet koskaan pyytäneet kantajaa kääntämään mitään eikä antaneet hänelle lupaa tähän. Teoksen kääntämiseen olisi tarvittu tekijänoikeuden haltijan lupa.
KäO oli todennut, että kirjan teksti oli tyyliltään hyvin lyhyttä ja ytimekästä ja että kirja oli kieliasultaan tavanomainen ja yksinkertainen. KäO oli katsonut, ettei käännetty versio Pohjoismaisen kanistandardi-kirjasta ollut käännös, joka ylitti teoskynnyksen. Luettelosuojan osalta KäO oli todennut, että laajempi tietojen yhdisteleminen oli tehty kirjaa laadittaessa, ei käännettäessä tai mahdollisesti muuten muokattaessa sitä. KäO oli näin ollen katsonut, ettei kantajalla ollut tekijänoikeutta tai tekijänoikeuslain 49 §:ssä tarkoitettu oikeutta suomenkieliseen Pohjoismainen kanistandardi-käsikirjaan.
HO totesi kirjan teostason osalta, että standardissa pyritään yleispätevyyteen ja että luettelomainen ja ytimekäs sisältö sekä mekaaninen kääntäminen ovat luonteenomaisia seikkoja standardin hyvässä käännöksessä. Se, että käännöstyössä oli jouduttu käyttämään alan erikoissanastoa sekä mahdollisesti kehittämään tätä ei vaikuttanut asian arviointiin. HO katsoi, että teoskynnyksen voitiin katsoa olevan verraten korkea standardin kohdalla.
HO pysytti KäO:n päätöksen.
(HG)