Helsingin käräjäoikeus oli 20.6.2016 antamassaan tuomiossa katsonut, että yksityishenkilöt JK ja KS olivat N Oy:n hallituksessa toimiessaan syyllistyneet rikoslain 49 luvun 2 §:n mukaiseen teollisoikeusrikokseen. Tuomion mukaan syytetyt olivat yhdessä tahallisesti loukanneet Genius GmbH:n ja Thane International Inc:n (jäljempänä oikeudenhaltijat) tavaramerkkiä ja mallioikeutta tuomalla maahan jälleenmyyntiä varten tuoteväärennöksiä. Kysymys oli väärennetyistä siivoustarvikkeista, joiden mallioikeudet ja yksinoikeudet tavaramerkkeihin vastaajat olivat rekisteröineet Euroopan yhteisön tavaramerkkivirastossa (OHIM).
Rikoslain 49 luvun 2 §:n mukaisesti teollisoikeusrikoksesta tuomitaan muun ohella se, joka loukkaa tavaramerkkiä tai mallioikeutta tavaramerkkilain tai mallioikeuslain säännösten vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle. KO totesi ratkaisussaan, ettei ole syytä asettaa yhteisön tavaramerkin ja yhteisömallin loukkauksia eri asemaan kuin kansallisen merkin tai mallin loukkauksia, vaan ne rinnastuvat toisiinsa myös rikosoikeudellisessa suhteessa.
Yhteisessä valituksessaan JK sekä KS (jäljempänä valittajat) vaativat, että KO:n tuomio kumotaan, kaikki syytekohdat hylätään ja heidät vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Valituksen perustelujen mukaisesti valittajien menettely ei ollut ollut tahallista. He olivat tilanneet tuotteita ainoastaan kerran tietämättä niiden olevan väärennöksiä. Tuotteet olivat olleet ulkonäöllisesti sekoitettavissa alkuperäisiin. Oikeudenhaltijoille ei ollut aiheutunut toiminnasta huomattavaa taloudellista vahinkoa, eikä toiminta ollut ollut niin laajaa, että se olisi vaikuttanut goodwill-arvon alenemiseen.
Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä sillä perusteella, että valittajien menettely oli ollut tahallista, ja he olivat tienneet tuotteiden olevan väärennöksiä. KO:n ratkaisu oli oikea myös siltä osin kuin yhteisön tavaramerkin ja yhteisömallioikeuden loukkauksen on katsottu soveltuvan rangaistavaksi teollisoikeusrikoksena.
Myös oikeudenhaltijat vaativat yhteisesti, että valitus hylätään. KO:n tuomio oli oikea, ja valittajien menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan oikeudenhaltijoille huomattavaa taloudellista vahinkoa ja goodwill-arvon alenemista.
HO vahvisti, että tapauksen arvioinnissa on kysymys väitetyistä yhteisön tavaramerkkioikeuden ja yhteisömallioikeuden loukkauksista.
Ratkaisun perusteluissa HO totesi, että rikoslain mukaisesti teollisoikeusrikoksen rangaistavuus edellyttää oikeudenloukkauksen olevan tavaramerkki- tai mallioikeuslain vastainen. Rikoslaissa ei kuitenkaan säädetä, että rangaistavuus ulottuisi yhteisön tavaramerkkiin tai yhteisömallioikeuksiin kohdistuvaan loukkaukseen. Euroopan yhteisön immateriaalioikeuksista ei säädetä kansallisessa laissa, vaan Euroopan neuvoston asetuksissa, joihin rikoslaissa ei ole suoraa viittausta.
HO:n mukaan asetusten tarkoitus mahdollistaa hakijalle yhdellä hakemuksella kaikkien yhteisön jäsenvaltioiden alueen kattava suoja puoltaa tulkintaa, jonka mukaan yhteisöoikeuden sen haltijalle tuoma suoja olisi vastaavan sisältöinen kuin kansallinen suoja myös rikosoikeudellisessa suhteessa. Asetuksiin sisältyvistä määräyksistä, jotka koskevat yhteisöoikeuksien rinnastamista kansallisiin, ei kuitenkaan voida tehdä suoraa johtopäätöstä, että ne rinnastuisivat kansallisiin myös rikosoikeudellisessa suhteessa. Asetukset eivät sisällä rikosoikeudellisia määräyksiä, eivätkä ne sellaisia Euroopan unionin yleisen rikosoikeudellisen toimivallan puuttumisen vuoksi voikaan sisältää.
Keskeinen merkitys tapauksen arvioinnissa on rikosoikeudellisella laillisuusperiaatteella, joka on kirjattu rikoslain 3:1 § ään. Periaatteen mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisesta teosta, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Esitöiden mukaisesti periaate tarkoittaa, että tuomioistuin ei rangaistusta soveltaessaan saa mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää tai korjata lakia analogiapäätelmään turvautuen syytetyn vahingoksi.
HO:n perustelujen mukaan laillisuusperiaate edellyttää rikoslakia tulkittavan sanamuodon mukaisesti siten, että rikosoikeudellisesti rangaistavaksi voivat tulla ainoastaan kansallisissa laeissa säädettyjen tavaramerkki- ja mallioikeuksien loukkaaminen. Syytetyn vahingoksi ei oikeutta tavaramerkkiin tai malliin voida tulkinnalla laajentaa. Helsingin hovioikeus on vuonna 2015 antamassaan ratkaisussa (R 14/ 924) todennut, että väitettyä yhteisömallioikeuden loukkausta koskenut teko ei ollut ollut rangaistava rikoslain 49:2 §:n nojalla. Myös käsillä olevassa tapauksessa hovioikeus katsoo, etteivät arvioitavat väitetyt oikeudenloukkaukset voi tulla rangaistaviksi rikoslain nojalla. Syyte on siten hylättävä.
Rikoslain mukaan menettämisseuraamus voidaan tuomita vain, jos on tehty rikos, sekä muissa tilanteissa, joista ei nyt ole kysymys. Koska syyte hylätään, on myös menettämisvaatimukset hylättävä. Liitännäiset hyvitystä ja vahingonkorvausta koskevat vaatimukset on niin ikään hylättävä.
Ratkaisu on yksimielinen. Jatkokäsittelylupa on myönnetty 15.8.2016.
(LÄ)