Yksityishenkilö L (kantaja) oli vaatinut käräjäoikeudessa (KO) Mateve Oy:ltä (vastaaja) useita korvaussummia osapuolten välillä allekirjoitetun lisenssisopimuksen perusteella. Kantaja oli toiminut vastaajayhtiön toimitusjohtajana, ja hän oli riitapatenttien alkuperäinen omistaja ja keksijä yhdessä toisen henkilön kanssa. Toinen keksijä oli myöhemmin luovuttanut kaikki oikeutensa keksintöön kantajalle. Vastaaja oli laiminlyönyt lisenssisopimuksen mukaisten rojaltien ja patenttivuosimaksujen maksamisen, ja kantaja oli irtisanonut lisenssisopimuksen olennaisen sopimusrikkomuksen vuoksi. Kantajan mukaan riitapatentit oli verotussyistä rekisteröity vastaajayhtiön nimiin, mutta tosiasiassa kyse oli vain hyödyntämisoikeudesta.
Vastaaja oli kiistänyt kanteen vedoten osapuolten välillä tehtyyn osakassopimukseen, jolla oli muutettu lisenssisopimusta. Vastaajan mukaan kaikki patentteihin liittyvät oikeudet oli siirretty kokonaisuudessaan sille ja kantaja oli luopunut vaatimasta rojaltimaksuja. KO oli katsonut kantajan luopuneen patenteista ja niihin liittyvistä rojaltimaksuista osakassopimuksella ja määrännyt vastaajan korvaamaan kantajalle tämän maksamat patenttivuosimaksut yhteensä 8.109,78 eurolla. Muilta osin kanne oli hylätty ja kantaja määrätty korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut yhteensä 47.259,22 eurolla.
Kantaja valitti hovioikeuteen (HO) ja toisti KO:ssa esittämänsä vaatimukset muutoin paitsi patenttivuosimaksujen osalta. Vastaaja vaati valituksen hylkäämistä ja KO:n tuomion kumoamista patenttivuosimaksujen osalta. HO totesi asiassa olevan kyse siitä, kummalla osapuolella on parempi oikeus riitapatentteihin, onko kantaja luovuttanut patenttioikeudet vastaajalle vai onko kyse ollut lisenssin luovutuksesta, onko kantajalla ollut oikeus purkaa lisenssisopimus ja onko hänellä oikeus sen mukaisiin alku- ja rojaltimaksuihin. Lisäksi kysymys oli kantajan oikeudesta vahingonkorvaukseen, patenttivuosimaksuista ja turvaamistoimenpiteistä aiheutuneista kuluista.
HO totesi lisenssisopimuksen ehtojen perusteella sekä vastaajayhtiön hallituksen pöytäkirjojen pohjalta, että lisenssisopimus koski vain keksintöjen hyödyntämisoikeutta, ei patenttien kokonaisluovutusta. Oli myös jäänyt näyttämättä, että lisenssisopimusta olisi nimenomaisesti muutettu, vaikka sen muuttamista luovutussopimukseksi oli suunniteltu. HO katsoi KO:n tavoin, että osakassopimus oli kantajaa sitova. Kantajan ja toisen keksijän välinen patentinluovutus tehtiin kuitenkin vasta osakassopimuksen jälkeen, eikä toinen keksijä ollut osakassopimuksen osapuoli. Kantaja ei voinut sitovasti luovuttaa patenttia ilman toisen omistajan suostumusta. Sen sijaan hän saattoi luopua oikeudestaan rojalti- ja muihin maksuihin.
HO otti huomioon lisenssisopimuksen tarkoituksen, sen muuttamiselle sovitut muotomääräykset sekä osakassopimuksen epämääräisen terminologian. Se katsoi, ettei lisenssisopimusta ollut muutettu osakassopimuksella alkumaksun, rojaltin tai vähimmäisrojaltin maksun osalta. Näin ollen katsottiin, että kyseessä oli nimenomaan lisenssisopimus. Ratkaisevaa merkitystä osapuolten keskinäisessä suhteessa ei ollut sillä, että vastaaja oli merkitty patenttien haltijaksi. HO katsoi asiassa esitetyn näytön perusteella, että kantajalla oli parempi oikeus riitapatentteihin.
Asiassa oli riidatonta, että vastaaja ei ollut maksanut alkumaksua tai vähimmäisrojalteja. Kantaja oli ilmoittanut sijoittavansa maksamatta olevat summat vastaajayhtiöön ja saanut tästä hyvästä merkitä yhtiön osakkeita halvemmalla. HO katsoi jääneen näyttämättä, että kantaja olisi tässä luopunut oikeudestaan lisenssisopimuksen mukaisiin maksuihin. Kantajan oikeus rojalteihin määräytyi lisenssisopimuksen mukaan.
Lisenssisopimuksen mukaisia maksuvelvoitteita oli laiminlyöty vuosien ajan, mitä voitiin pitää olennaisena sopimusrikkomuksena. Näin ollen kantajalla oli oikeus irtisanoa sopimus, jolloin kaikki siihen liittyvät patenttien hyödyntämisoikeudet siirtyivät kantajalle. Vastaaja velvoitettiin korvaamaan kantajalle 20.000 euron alkumaksu sekä lisenssisopimuksen mukaiset vähimmäisrojaltit vuosilta 2008-2010.
Kantaja vaati vahingonkorvausta siitä, ettei voinut hyödyntää keksintöään taloudellisesti. HO katsoi, että vahingon syntyminen ja määrä jäi näyttämättä, sillä vastaajakaan ei onnistunut tekemään keksinnöllä voittoa eikä asiassa ollut käsillä tuottamusta. HO hylkäsi vahingonkorvausvaatimuksen.
Kantaja ilmoitti luopuvansa patenttivuosimaksujen vaatimisesta, jos hänen vahvistetaan omistavan patentit. Kantajan omistusoikeus hyväksyttiin siltä osin kun patentit olivat voimassa, joten vastaaja vapautettiin vuosimaksujen korvaamisesta kantajalle.
Oikeudenkäyntikulujen osalta HO totesi, että kantajan kuului saada korvaus turvaamistoimiasiassa koituneista kuluistaan. Lisäksi HO katsoi, että kantajalle kuului kolmen neljäsosan korvaus kohtuullisista oikeudenkäyntikuluistaan ottaen huomioon hyväksyttyjen ja hylättyjen vaatimusten suhde. HO arvioi kohtuullisten kulujen määräksi käräjäoikeudessa 50.000 euroa. Hovioikeuskäsittelystä koituneet kulut olivat olleet tarpeellisia kokonaisuudessaan.
HO kumosi KO:n tuomion ja vapautti kantajan maksamasta vastaajan oikeudenkäyntikuluja. Patenttivuosimaksuja koskeva vaatimus hylättiin, ja vastaaja vapautettiin velvollisuudesta suorittaa patenttivuosimaksut kantajalle. Vastaaja velvoitettiin korvaamaan kantajalle alkumaksuna 20.000 euroa sekä rojaltimaksuja yhteensä 60.000 euroa. HO vahvisti, että osapuolten välinen lisenssisopimus oli päättynyt ja patenttien FI 119201 ja FI 120892 hyödyntämisoikeudet olivat siirtyneet vastaajalle. Vastaajalla oli parempi oikeus patentteihin FI 120892, FI 119201, EP 1974168 ja EP 1994337. HO vahvisti kantajan voimassa olevien patenttien omistajaksi ja haltijaksi sekä siirsi voimassa olevat patentit FI 120892 ja EP 1974168 kantajan nimiin. Kantajan vahingonkorvausvaatimus ja rojalteja koskeva vaatimus 10.000 euron osalta hylättiin. Vastaaja velvoitettiin korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikuluja yhteensä 50.389,15 eurolla.
(JR)