Mateve Oy (kantaja) oli vaatinut käräjäoikeudessa (KO), että KO vahvistaa kantajalla olevan parempi oikeus eurooppalaiseen patenttihakemukseen nro 10834270.0 (PCT/FI2010/050736) ja vahvistaa kantajan kyseisen patenttihakemuksen hakijaksi ja sen perusteella myönnettävien patenttien omistajaksi ja haltijaksi. Kantaja oli vaatinut KO:ta vahvistamaan, ettei yksityishenkilöllä L (vastaaja) ole oikeutta patenttihakemukseen tai keksintöön, ja kieltämään vastaajaa jatkamasta keksinnön patentointiprosessia.
Keksinnöstä oli alun perin jätetty kantajan nimissä kansallinen patenttihakemus nro 20096291, jonka etuoikeutta oli hyödynnetty kansainvälisessä patenttihakemuksessa. PCT-patenttihakemukseen oli vaihdettu hakijaksi vastaaja, joka oli tuohon aikaan toiminut kantajayrityksen toimitusjohtajana. Kantajan mukaan vastaaja oli luovuttanut kaikki oikeudet keksintöön kantajalle, mutta merkinnyt sittemmin oikeudettomasti ja kantajan tietämättä itsensä PCT-patentin hakijaksi. Kantaja ei olisi luovuttanut sen liiketoiminnan kannalta olennaista patenttia vastikkeetta ja kiisti vastaajalla olleen toimivalta, valtuutus tai oikeus immateriaalioikeuden luovutukseen yhtiön nimissä.
Vastaajan ilmoituksen mukaan siirto johtui patenttitoimiston virheestä, sillä hakemus oli koko ajan ollut tarkoitus tehdä hänen nimissään. Keksintö oli vastaajan mukaan vanhempi kuin yhtiö, eikä vastaaja myöskään ollut ollut työsuhteessa yhtiöön, jolloin kyse ei voinut olla työsuhdekeksinnöstä. Patenttia ei missään vaiheessa ollut luovutettu kantajalle, eikä sitä ollut mainittu osapuolten välillä tehdyissä lisenssi- ja osakassopimuksissa. Vastaajan tarkoitus ei missään vaiheessa ollut ollut luovuttaa keksintöä vaan ainoastaan lisensoida se.
KO oli katsonut, ettei asiakirja-aineisto tukenut väitettä siitä, että keksintö olisi siirretty kantajalle sen tekemisen aikaan tai osakassopimuksen perusteella. Esitetyt pöytäkirjat ja luovutussopimus eivät olleet allekirjoitettuja, ja lisäksi vastaaja oli esittänyt keksintöä koskevan salassapitosopimuksen. Pöytäkirjoihin kirjatut keskustelut osakassopimuksen tekemisen jälkeen olivat tukeneet näkemystä siitä, ettei keksinnön omistusoikeudesta ollut päästy yhteisymmärrykseen. KO oli pitänyt ristiriitaisen näytön valossa uskottavimpana, että patenttihakemuksen kirjaaminen kantajan nimiin oli johtunut patenttitoimiston erehdyksestä ja tarkoitus oli ollut hakea patenttia vastaajan nimissä. Myöskään keksinnön markkinointiin ja kehitystyön rahoitukseen liittyvä todistelu ei ollut riittävän vahvasti osoittanut keksinnön siirtymistä kantajalle. KO oli todennut, että asiassa oli esitetty runsaasti ristiriitaista näyttöä, mutta painotti tapahtumien näytettyä etenemisjärjestystä. Sen pohjalta ei ollut jäänyt varteenotettavaa epäilystä siitä, etteivätkö tapahtumat olisi edenneet vastaajan väittämällä tavalla. KO oli hylännyt kanteen ja määrännyt kantajan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 19.559,81 eurolla.
Kantaja valitti hovioikeuteen (HO) toistaen vaatimuksensa. HO totesi kyse olevan siitä, oliko vastaajan tekemä keksintö siirtynyt kantajan omistukseen. Tätä tuki patenttihakemuksen tekeminen kantajan nimissä ja tähän liittyvät valtuutusasiakirjat. HO piti kuitenkin uskottavana vastaajan kertomusta patenttitoimiston virheestä. Sama toimisto oli aiemmin hakenut patentteja yhtiön nimissä, ja yhtiö oli tuohon aikaan voimakkaasti henkilöitynyt vastaajaan. Yhtiön toimittamiin siirtopapereihin oli merkitty allekirjoitusta vaativat kohdat siten, että vastaaja oli voinut allekirjoittaa dokumentit perehtymättä asiakirjojen sisältöön.
Patentin luovuttamista koskevat maininnat kantajayhtiön hallituksen pöytäkirjoissa puolsivat sitä, että luovutus ei ollut vielä tapahtunut osakassopimuksen perusteella. Pöytäkirjoja ei ollut allekirjoitettu, ja niissä puhuttiin erillisen luovutussopimuksen tekemisestä. Tällaista sopimusta ei kuitenkaan ollut tehty. Näin ollen HO katsoi, ettei luovutusta ollut tapahtunut. Myöskään yhtiöoikeudelliset säännökset tai esteellisyys eivät tulleet harkittavaksi, kun patenttihakemuksen siirtäminen vastaajan nimiin oli tarkoittanut vain menettelyssä sattuneen virheen oikaisemista eikä uutta oikeustointa. Muilta osin HO viittasi KO:n perusteluihin. HO katsoi jääneen näyttämättä, että kyseessä oleva keksintö olisi siirtynyt kantajalle.
HO hylkäsi valituksen ja pysytti KO:n tuomion. Kantaja velvoitettiin korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 14.739,63 eurolla.
(JR)