Tapaus koski kantajan SISU -tavaramerkin (luokka 25, vaatteet) loukkaamista, kun vastaaja oli käyttänyt markkinoinnissaan tunnuksia SISU, SISU-APU ja PIKKU-SISU. Kantaja vetosi kielto- ja korvausvaatimustensa tueksi siihen, että vastaajan toiminta oli aiheuttanut sekaannusta SISU-tuotteiden alkuperästä ja että menettely oli SopMenL:n mukaisesti hyvän liiketavan vastaista. Vastaaja kiisti merkkien sekoitettavuuden ja vaati valituksen hylkäämistä.
HO:n mukaan asiassa oli kyse merkkien välisen sekoitettavuuden lisäksi siitä, mikä merkitys oli sillä, ettei kantaja ollut ottanut tavaramerkkiä käyttöön rekisteröinnin jälkeen. HO totesi, ettei tavaramerkin käyttämättömyydellä ollut merkitystä sekoitettavuusarvioinnin kannalta, ellei se ole ollut niin pitkään käyttämättä, että se olisi kumottavissa. HO:n mukaan vastaaja oli lähtökohtaisesti loukannut kantajan tavaramerkkiä, kun se oli käyttänyt edellä mainittuja SISU-tunnuksia samoja tavaroita koskevissa tuotteissa.
Tavaramerkkidirektiivi tai TMerkkiL eivät HO:n mukaan sisältäneet säännöstä, jonka nojalla rekisteröidyn tavaramerkin käyttämättömyys voisi johtaa sen haltijalle haitallisiin seuraamuksiin ennen kuin se on ollut käyttämättä yhtäjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan. HO katsoi, toisin kuin KO, ettei loukkauksen arvioinnin kannalta ollut tässä tapauksessa merkitystä sillä, ettei kantaja ollut käyttänyt rekisteröimäänsä tavaramerkkiä. HO:n mukaan vastaaja oli siten loukannut kantajan tavaramerkkioikeutta, ja HO kielsi sitä jatkamasta tai toistamasta merkin loukkaamista.
HO otti tavaramerkin käyttämättömyyden huomioon kuitenkin arvioidessaan vastaajan velvollisuutta suorittaa kantajalle kohtuullista hyvitystä merkin käyttämisestä. Lisäksi HO hylkäsi kantajan vahingonkorvausvaatimukset, koska kantajalla ei ollut mitään liiketoimintaa kyseisen tavaramerkin osalta eikä se ollut HO:n mukaan näyttänyt, että loukkaus olisi aiheuttanut jo toteutunutta tai tulevaisuudessa odotettavissa olevaa vahinkoa kantajalle. HO ei ottanut tutkittavaksi kantajan vaatimusta siitä, että vastaajaa kiellettäisiin jatkamasta tai toistamasta sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa, koska HO:n mukaan se ei kuulunut yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.
HO muutti KO:n tuomion lopputulosta siltä osin, kuin se koski loukkauksen toteamista, kieltoa jatkaa loukkaamista sekä hyvitystä merkin käyttämisestä ja oikeudenkäyntikuluja.
(MT)