Tuomioistuin oli aiemmin antanut väliaikaisen kiellon, joka esti Oy Gea Ab:tä markkinoimasta Optipar 20 mg ja 40 mg-tuotteita, jotka oli valmistettu Beecham Group p.l.c:n patentin nro 87785 suojaamalla menetelmällä, ja tehostanut kieltoa 200.000 euron uhkasakolla. Kantajat vaativat nyt KäO:ssa, että uhkasakko tuomitaan maksettavaksi, koska Oy Gea Ab oli rikkonut kieltoa jatkamalla tuotteen markkinointia, ja että vastaajalle asetetaan uusi uhkasakko. Oy Gea Ab oli vaatinut, että kantajien hakemukset jätetään tutkimatta, koska uhkasakon tuomitsemisen hakeminen ja asettaminen kuuluivat ulosottomiehen yksinomaiseen toimivaltaan. Vaihtoehtoisesti yhtiö vaati hakemusten hylkäämistä, koska Optipar-tuotteiden markkinointi ei rikkonut yhtiölle asetettua kieltoa. KäO jätti hakemukset tutkimatta sillä perusteella, että ne kuuluivat UL:n kohdan 1:5.4 mukaan ulosottomiehen yksinomaiseen toimivaltaan.
Kantajat toistivat vaatimuksensa valituksessaan hovioikeuteen. Heidän mukaansa UL:n esityöt eivät sulkeneet pois sitä mahdollisuutta, että turvaamistoimen hakija vaatisi itse uhkasakon tuomitsemista. Ulosottomiehellä ei ollut todellista intressiä suojata hakijoiden patenttioikeuksia, ja TRIPS-sopimus vaati tehokkaita oikeussuojakeinoja niiden turvaamiseksi. Vastapuoli vaati valituksen tutkimatta jättämistä tai hylkäämistä. Se piti KäO:n päätöstä oikeusvoimaisena asiassa, kiisti edelleen valittajien asiavaltuuden sekä väitti, että KäO:n väliaikainen kielto ei koskenut Optipar-tuotteiden markkinointia vaan rajoittui patentoiduilla menetelmillä valmistettuihin tuotteisiin.
Hovioikeus selvitti ensin, oliko valittajilla oikeus hakea uhkasakon tuomitsemista ja uuden asettamista. Sen mukaan kaikki OK kohdan 7:3.1 turvaamistoimet eivät vaadi ulosottomiehen toimia ollakseen tehokkaita. Viimeaikaisen kirjallisuuden perusteella HO katsoi, että tuomioistuimen sakon uhalla asettama kielto tulee voimaan ilman ulosottoviranomaisen täytäntöönpanotoimia. Oikeuden on tutkittava, onko kieltoa rikottu, ja tuomittava uhkasakko hakijan vaatimuksesta, jos rikkominen todetaan. HO:n mukaan laissa ei myöskään ollut säännöksiä, jotka estäisivät turvaamistoimen hakijaa vaatimasta uhkasakon tuomitsemista, tai joiden mukaan jonkun viranomaisen tehtävä olisi esittää tällainen vaatimus. HO kumosi KäO:n päätöksen ja otti itse asian tutkittavaksi. Kun valittajien hakemus lopullisesta turvaamistoimesta oli aiemmin hylätty, eivätkä he olleet esittäneet riittävästi näyttöä väliaikaisen kiellon rikkomisesta, HO hylkäsi hakemuksen.
Ville S. / 13.6.2006