-verkkolehtiJulkisasiamiehen ratkaisuehdotus koski armeijan toimintaa kuvaavan sotilaallisen katsauksen julkaisemista. Saksassa laaditaan viikoittainen katsaus Saksan armeijan toiminnasta ulkomailla. Katsauksesta laaditaan parlamentille osoitettava salassa pidettävä, alimman turvaluokituksen versio (UdP-katsaus) sekä julkinen tiivistelmä (UdÖ-katsaus).
Valittaja Funke Medien NRW GmbH (jäljempänä Funke Medien) on internet-portaalia ylläpitävä yhtiö, joka oli tehnyt tietopyynnön UdP-katsauksista. Tietopyyntö hylättiin salassapitosyihin vedoten, mutta Funke Medien sai tuntematonta kautta haltuunsa UdP-katsauksia, joita se julkaisi nimityksellä ”Afganistan-paperit” verkkoportaalissaan.
Saksan liittotasavaltio nosti Funke Medienia vastaan tekijänoikeusrikkomukseen liittyvän kieltokanteen, sillä se katsoi, että asiakirjojen julkaiseminen rikkoi sen tekijänoikeutta. Alioikeus hyväksyi kanteen, mutta ylioikeus hylkäsi sen. Asiaa käsittelevä Saksan ylin yleinen tuomioistuin esitti asiassa tekijänoikeuden ja muiden perusoikeuksien välistä suhdetta koskevan ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle.
Julkisasiamies totesi, että ensimmäiseksi asiassa on ylipäätänsä arvioitava, ylittävätkö katsaukset teoskynnyksen ja siten nauttivat tekijänoikeutta, kuten se on määritelty direktiivissä 2001/29. Julkisasiamies viittasi tuomioistuimen aiempaan Infopaq-ratkaisuun ja totesi, että teoskynnys ylittyy vain, mikäli asiakirja on ”omaperäinen siinä mielessä, että se on tekijänsä henkinen luomus.” Omaperäisyyden ja luovuuden kriteereitä arvioidessaan julkisasiamies totesi, että asiakirjat oli laadittu neutraalilla ja yksinkertaisella kielellä ja että niiden sisältämät tiedot määräsivät täysin niiden ulkomuodon. Hän arvioi, että teoskynnyksen ylittyminen on epätodennäköistä. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmeni, että teoskynnystä ei oltu arvioitu aiempien oikeusasteiden ratkaisussa. Ennakkoratkaisukysymyksen esittänyt tuomioistuin ilmaisi prosessiekonomiaan liittyvän huolensa, mutta julkisasiamies totesi kuitenkin, että unionin tuomioistuin voi todeta, että ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat, sillä ennakkoratkaisukysymykset perustuvat hypoteettiseen lähtöolettamaan (tekijänoikeuden soveltumiseen).
Siltä varalta, että unionin tuomioistuin päätyy kuitenkin toiselle kannalle ja ottaa ennakkoratkaisukysymykset tutkittavakseen, julkisasiamies esitti lausuntonsa myös tapauksen aineellisista kysymyksistä muotoiltuaan ennakkoratkaisukysymykset uudelleen. Julkisasiamies katsoi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin oli esittänyt hypoteettisia kysymyksiä, joiden tarkoituksena oli kuitenkin selvittää, onko perusoikeuskirjan sananvapautta koskevaa 11 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio vetoaa asiakirjoja koskevaan tekijänoikeuteensa rajoittaakseen artiklassa vahvistettua sananvapautta. Aineelliset kysymykset liittyivät siten Saksan valtion tekijänoikeuden ja Funke Medienin nauttiman sananvapauden väliseen jännitteeseen ja siihen, voivatko perusoikeuskirjan takaamat oikeudet rajoittaa tai jopa estää tekijänoikeuden soveltamisen.
Tekijänoikeus, joka antaa tekijöille yksinoikeuden sallia tai kieltää kappaleiden valmistaminen ja teosten levittäminen, voi rajoittaa sananvapautta. Julkiasiamies nosti esiin tekijänoikeuden sisältämät sisäiset rajoitukset, jotka rajoittavat sen soveltamista ja voivat olla ratkaisuna perusoikeuksien konfliktitilanteissa. Sisäisillä rajoituksilla viitataan esimerkiksi tekijänoikeuteen säädettyihin poikkeuksiin sekä siihen perusperiaatteeseen, että tekijänoikeus suojaa ainoastaan ilmaisun muotoa eikä sen taustalla olevia ajatuksia ja ideoita. Normaalitilanteessa tekijänoikeuden omat rajoitukset johtavat siihen, että sen tuottama yksinoikeus voidaan sovittaa yhteen muiden perusoikeuksien kanssa. Julkisasiamiehen mukaan joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa on kuitenkin mahdollista, että tekijänoikeuden on joustettava sen omista rajoitteestaan huolimatta, kun sovellettavaksi tulevat muut perusoikeudet.
Julkisasiamies arvioi tapauksessa muista perusoikeuksista ennen kaikkea sananvapautta. Julkisasiamiehen mukaan tiettyjen tietojen suojaaminen kansallisen turvallisuuden vuoksi on legitiimi sananvapauden rajoitusperuste. Tapauksessa ei kuitenkaan ollut kyse tästä, sillä Saksan hallituksen asiamies oli todennut nimenomaisesti käsittelyssä, että julkaistujen asiakirjojen sisältämä Saksan turvallisuuteen kohdistuva uhka ei ollut niin vakava, että sen perusteella oltaisiin voitu puuttua sanan- tai lehdistönvapauteen. Siten jäsenvaltio turvautui asiakirjoja koskevan tekijänoikeutensa suojaamiseen oikeussuojakeinonaan sen sijaan, että se olisi nostanut rikossyytteen salassa pidettävien tietojen ilmaisemisesta.
Julkisasiamies päätyi siihen, että tekijänoikeuden käyttäminen Saksan valtion tapauksessa esittämällä tavalla ei ollut hyväksyttävä peruste sananvapauden rajoittamiselle. Hänen mukaansa perusoikeuksien punninnassa on otettava huomioon sekä muiden ihmisten oikeudet, että yleinen etu, jotka ovat perusoikeuksien, kuten myös sananvapauden, sallittuja rajoitusperusteita, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa ja perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kappaleessa on säädetty.
Julkisasiamies totesi, että tavanomaisesti tekijänoikeuden haltija suojaa omaa eikä yleistä etua. Hän kiinnitti huomiota perusoikeuksien tarkoitukseen, joka on yksilön suojaaminen julkista valtaa vastaan. Tämä tarkoitti myös sitä, että jäsenvaltiot eivät voi olla perusoikeuksien osalta edunsaajia, vaan ne ovat niiden velvoittamia. Vaikka sekä omaisuudensuoja, johon immateriaalioikeudet kuuluvat, että sananvapaus ovat perusoikeuskirjassa suojattuja perusoikeuksia, jäsenvaltion asemasta johtuu, että se ei voi vedota omaan, perusoikeuden kattamaan omistusoikeuteensa rajoittaakseen toista perusoikeutta. Mikäli valtio voisi vedota sen omiin oikeuksiin, perusoikeusjärjestelmä olisi vaarassa mitätöityä.
Koska valtion oma etu ei voinut olla perusoikeuden rajoitusperuste, arvioitavaksi tuli yleisen edun asema tapauksessa. Julkisasiamies katsoi, että yleinen etu ei tule tapauksessa kyseeseen, koska Saksan valtio ilmoitti itse, ettei se katso tietojen levittämisen olevan niin vakavaa, että Funke Medienia vastaan tulisi nostaa rikossyyte. Valtio ei voi siten vedota rikossyytteen sijaan tekijänoikeuteensa. Lisäksi vaikka muu yleinen etu olisikin olemassa, vastoin julkisasiamiehen omaa käsitystä, perusoikeuden rajoituksen tulisi olla välttämätön, mitä tapauksessa ei ole osoitettu.
Lopuksi julkisasiamies kiinnitti huomiota tekijänoikeuden tavoitteisiin, eli moraalisten ja kaupallisten oikeuksien suojaamiseen. Hän katsoi, että ne eivät ilmenneet tapauksessa, sillä kuten aiemmin on todettu, Saksan liittotasavallan nostaman kanteen ainoa tarkoitus oli suojata arkaluontoisten tietojen luottamuksellisuutta. Julkisasiamies piti tätä tekijänoikeudelle asetettujen tavoitteiden ulkopuolisena asiana, jolloin tekijänoikeutta käytettiin välineenä sille täysin vieraiden tavoitteiden saavuttamiseen. Tällaisessa tilanteessa tekijänoikeuden käyttäminen ei julkisasiamiehen mukaan liity immateriaalioikeuksia koskevaan perusoikeuteen, vaan sitä on tarkasteltava yksinomaan sananvapauden rajoittamisena. Tapauksen olosuhteissa sananvapauden rajoittaminen ei olisi välttämätöntä, eikä tekijänoikeus voisi korvata puuttuvaa yleistä tai muiden henkilöiden etua rajoitusperusteita arvioidessa.
(HK)