Tapauksessa Maskun Kalustetalo Oy (Masku) ja kuluttaja-asiamies valittivat markkinaoikeuden (MAO) päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). KHO piti MAO:n päätöksen voimassa ja hylkäsi kummatkin valitukset. Masku joutuu siis yhä maksamaan 300 000 euron seuraamusmaksun harhaanjohtavasta markkinoinnista.
Kuluttaja-asiamies oli vaatinut MAOlta, että MAO määrää Maskulle 1 000 000 euron seuraamusmaksun harhaanjohtavasta markkinoinnista. Masku tarjoaa tuotteita toistuvasti alennettuun hintaan alennusmyynti- tai tarjouskampanjoin. Kampanjat seuraavat toisiaan joko välittömästi edellisen päätyttyä tai siten, että kampanjoiden välissä huonekalua markkinoidaan yhden tai useamman päivän ajan ilman hinnanalennusta koskevia väitteitä. Kuluttaja-asiamiehen todisteet koostuivat kymmenen sattumanvaraisesti valikoidun sohvan markkinoinnista Maskun verkkosivuilla ajalla 16.7.2020–31.10.2021.
Markkinaoikeus on määrännyt Maskun maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 300 000 euroa. Summa oli pienempi kuin kuluttaja-asiamies vaati, koska MAO:n mukaan hän ei ole esittänyt selvitystä Maskun markkinoinnista muilta kuin kymmenen sohvakohtaisen tuotenimikkeen osalta. Kuluttaja-asiamies ei lisäksi ollut perustanut vaatimustaan 31.10.2021 jälkeisiin tapahtumiin eikä myöskään esittänyt selvitystä Maskun menettelytavoista näiltä osin. MAO totesi, että kuluttaja-asiamiehen esittämä rajallinen näyttö rajoitti MAO:n kykyä arvioida seuraamusmaksun laajuutta. Maskun toiminta hämärsi kuitenkin MAO:n mukaan kuluttajien käsitystä hintojen normaalitasosta ja voi siten johtaa erilaiseen ostopäätökseen virheellisten tietojen perusteella. Markkinointi on kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n vastaista. Seuraamusmaksu määrättiin siis kyseisten sohvien markkinoinnista rajattuna aikana.
Masku valitti päätöksestä ensisijaisesti vaatimalla MAO:n päätöksen kumoamista ja toissijaisesti seuraamusmaksun alentamista. Kuluttaja-asiamies taas vaati seuraamusmaksun korottamista.
KHO totesi, ettei ole perusteita muuttaa markkinaoikeuden määräämää 300 000 euron seuraamusmaksua, koska KHO yhtyi MAO:n päätöksessään esittämiin perusteluihin, että Maskun markkinointi on tässä asiassa ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n vastaista. Seuraamusmaksun määräämiselle oli siten kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetun lain 13 §:n 1 momentin ja kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n mukainen peruste.
Maskun toistuvat ja määrällisesti huomattavat alennuskampanjat ovat KHO:nkin mukaan olleet omiaan hämärtämään kuluttajien käsitystä Maskun kyseisten sohvien hintojen normaalitasosta ja sen myötä alennuksesta koituvasta tosiasiallisesta edusta. Markkinointi on ollut myös omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja on tehnyt ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt.
Masku kiisti toimineensa tuottamuksellisesti, mutta KHO katsoi, että Masku on menetellyt vähintään huolimattomasti. Kuluttaja-asiamies on neuvotellut Maskun kanssa saman säännöksen rikkomisesta, joten Maskulle on syntynyt korostettu velvoite korjata menettelytapojensa puutteet. Huolimattomuuden tai tahallisuuden arviointiin ei yleensä vaikuta elinkeinonharjoittajan mahdollinen erehtyminen lainsäännösten asettamista vaatimuksista.
KHO totesi, että kuluttajasuojalain 2 luvun 6 §:n vastaisen rikkomuksen laajuutta ja kestoaikaa arvioidaan kuluttaja-asiamiehen esittämän näytön perusteella. Siten seuraamusmaksun suuruutta määrättäessä huomioon otettava rikkomuksen laajuus ja kestoaika perustuvat siihen, mitä katsotaan näytetyksi kuluttaja-asiamiehen rikkomuksesta esittämän selvityksen perusteella. Seuraamusmaksulle on myös laissa säädetty maksimimäärä. Seuraamusmaksun määrän tulisi olla sen suuruinen, että sääntelyn rikkominen ei olisi elinkeinonharjoittajalle kannattavaa. Kuluttaja-asiamiehen toimittama näyttö ei riitä laajempien yleistyksien tekemiseen Maskun toiminnasta. KHO ei pitänyt perusteltuna korottaa MAO:n määräämää seuraamusmaksua.
(EB)