Tiivistelmä 5.3.2012/hkm
A:lle oli myönnetty keksintöä ”Reaktori palamiskaasujen typpi- ja rikkidioksidipitoisuuksien vähentämiseksi” koskeva patentti nro 92866. Patentti oli siirretty A:n ilmoituksen perusteella Reactor Combustion World Organization S.A.:n (RCWO) nimiin. Myöhemmin patentti- ja rekisterihallitus (PRH) oli siirtänyt patentin edelleen Dravit AB:n ilmoituksen perusteella tämän nimiin. Siirto oli tapahtunut ruotsalaisen alioikeuden yksipuolisesti antaman tuomion perusteella. RCWO oli tehnyt kantelun patentin siirrosta ja vaatinut että se merkitään sen nimiin.
Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta oli jättänyt tutkimatta RCWO:n kantelun. Valituslautakunta oli katsonut, että patenttilain 44 §:n mukaan patentinhaltijaksi katsotaan viimeiseksi rekisteriin merkitty haltija. Mikäli joku katsoo hänellä olevan paremman oikeuden patenttiin, tulisi tätä koskeva kanne nostaa tuomioistuimessa asian ratkaisemiseksi. Rekisterimerkinnän kyseessä ollessa ei hallintolainkäyttölain 58 §:n mukainen ylimääräinen muutoksenhakukeino tullut kyseeseen.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) totesi ensinnäkin, ettei patentin siirtoa olisi tullut suorittaa yksipuolisen tuomion perusteella RCWO:ta kuulematta (Luganon sopimus 26 artikla 2 ja 3 kohdat). KHO katsoi myös, että kyseistä siirtoa oli patenttilain 44 §:n 5 momentti ja korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö huomioon ottaen pidettävä hallintolainkäyttölaissa tarkoitettuna hallintopäätöksenä, vaikka oikeus keksintöön ei siirtopäätöksellä tullutkaan lopullisesti ratkaistuksi. PRH:n olisi tullut hallintomenettelylain 15 ja 17 §:n mukaisesti kuulla RCWO:ta ja selvittää siirron edellytykset patenttilain 65 § huomioiden.
Patentin siirto oli KHO:n mukaan patenttilain nojalla tehty patenttia koskeva asia, sekä hallintolainkäyttölain 5 §:n mukainen valituskelpoinen päätös. Valituslautakunnan olisi tullut siten tutkia asia valituksena. KHO kumosi valituslautakunnan päätöksen ja palautti asian valituslautakunnalle.