Tiivistelmä 24.2.2012/hkm
Kemira Agro Oy (Kemira) ja Raisio Yhtymä Oyj (Raisio) olivat tehneet väitteen Suomen Rehu Oy:lle myönnettyä patenttia nro 102135 vastaan. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) oli patenttilain 25 §:n 3 momentin nojalla pysyttänyt voimassa yhtiön keksintöä ”Menetelmä viljelykasvien lannoittamiseksi” koskevan patentin. Suomen Rehu Oy oli antanut uudet hyväksyttävät patenttivaatimukset ja PRH oli katsonut keksinnön olevan uusi, keksinnöllinen ja alan ammattimiehen käytettävissä.
Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta oli hyväksynyt Kemiran ja Raision valitukset, sekä palauttanut asian PRH:lle patentin kumoamista varten. Valituslautakunta oli katsonut, ettei keksintö eronnut olennaisesti tunnetusta tekniikasta patenttilain 1 ja 2 §:n edellyttämillä tavoilla. Valituslautakunta oli katsonut asiassa esitetyn perusteella, että kahdessa osassa lannoittaminen oli jo entuudestaan tunnettua. Esitettyjen liitteiden perusteella patenttivaatimusten mukainen menetelmä ei olennaisesti eronnut tunnetusta tekniikasta, sillä tunnettujen seikkojen yhdistämisellä ei saada aikaan mitään uutta ja yllättävää vaikutusta.
Korkeimmalle hallinto-oikeudelle (KHO) antamassaan lausunnossa valituslautakunta oli katsonut, että patentissa käytetty satoennusteen laskeminen oli tarkempi kuin esitetyn liitteen mukainen laskutapa, joten näin myös lisälannoituksesta tulee tarkempi. Kuitenkin mittauksen ja vertailun tarkentumisesta seuraa luonnollisesti tarkempi kokonaisuus, joten tarkkuuden parantuminen on itsestäänselvyys. KHO hylkäsi Suomen Rehu Oy:n valituksen ja jätti valituslautakunnan päätöksen voimaan. Perusteluissaan KHO viittasi valituslautakunnan ratkaisun perusteluihin. KHO ei nähnyt asiassa esitetyt vaatimukset huomioon ottaen olevan aihetta valituslautakunnan ratkaisun muuttamiselle.